Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Taivaan kansa, oi sä lemmen lempee kansa, Laupeus kuin liepee sini-salava Silmistäsi lentää, kaunis kaunis kansa! Mutta kauniimpana toki ruhtinas Tulikiharainen istuimella istui Puettuna pukimeheen valkeaan Kuni kesäpäivän kimaltava pilvi, Pilvi juhlapäivän ankaran, Heljäs korkuudessa.
Olenhan tuomari, tunnen ylevän virkani vastuunalaisuuden. Eivätkä mitkään muutkaan yksityiset syyt koskaan vaikuta tuomioosi? Eivät milloinkaan. Teen kaiken tuomarivalallani. Se on siis niin pyhä sinulle? Kyllä. Kun istun sillä istuimella, en tiedä mitään sitä korkeampaa. Siksikö, että olet pannut sielusi autuuden pantiksi siitä? Miten lienee.
Surmatkaa se kuninkaan istuimella; surmatkaa se, surmatkaa se kuningattaren sylissä! HOOKON. Nyt lausuit oman tuomiosi! Surmatkaa, surmatkaa kaikki. Skule kuninkaalla on poika. Surmatkaa, surmatkaa! GREGORIUS JUHONPOIKA. Sudenketot raivaavat itselleen tien! DAGFINN BONDE. Niin, mutta ainoastaan paetakseen.
Neuvopöydän ylipäässä istui korkeammalla istuimella ritari Charteris täysissä, loistaviksi kirkastetuissa teräsvaruksissa; hänen näkönsä oli omituisena vastakohtana noitten ainoasti jolloinkulloin aseisin kutsuttuin porvarein kirjavalle, puoleksi sotaiselle, puoleksi rauhalliselle puvulle.
ANIAN. Suuri narri oli Kusta Adolf, mutta Venäjän istuimella istui jalo ja lempeä ruhtinas. CONON. Hmmh! ANIAN. Pian maineet kuljit ympär koko johtokunnan, mutta kätkössä oli yhä miehistöltä kaikki. Tuli toki viimein tuulispäänä varma tieto: heitetty on linna! MARGARETA. Taivaan Jumala! KARIN. Mi kammon sanoma! CONON. Ettei sammunehet aurinko ja tähdet!
Jesper Svedbergin "Schibbolethia", pain. Skarassa 1716; esipuhetta. S. oli pispa Skarassa, jonka pispan istuimella Jusleniuski vihdoin kuoli, heitettyänsä isänmaansa, sodan pelosta. Ensimäinen Suomen kirjallishistoriallinen teos painettiin Tukholmissa v:na 1719.
ELMA. Niin, niinpä lauletaan, Miss' on mun seppeleni? HANNA. Tässä, Elma. Sua kiitän, Hanna; sinäpä sen sidoit. Kas tässä seisoo morsian, Täss' Tuonen veräjällä; jalo, tyyni, Kuin Junon istuimella istuisin, Ja tomun mailma kiiriskelis allain. Nyt tule viikatteellas, enkeli; Mä hymyilen kun katkee sydän-juuret. Kas tässä oman ylkäs syleilys. Niin, neitoni!
Kas, kuink' on laaja kaupunkimme kehä ja kuinka on jo istuimet niin täynnä, vain harvat että enää sieltä puuttuu! Tuoll' istuimella, mihin katsees kiintyy vuoks kruunun, joka kimmeltää sen päällä, jo ennen kuin sa häitä näitä maistat, on ylväs Henrik istuva, mi maiden tulevi keisariks ja pelastavi Italian, se ennen kuin on valmis.
Maissi oli niin pelästyksissä, että ei saanut sanaa suustansa, vaan vaipui kurottaen käsiänsä Junnolle, tainnoksiin. Kiiruusti sieppasi Junno ison huivin, joka oli istuimella, kastoi sen kamarissa olevaan vesiastiaan ja kääri sen Maissin kasvojen ympärille. Tämän kaiken hän teki muutamassa silmänräpäyksessä.
MIKA. Näin korkeudessa taivaan kuninkaan Pyhällä istuimella istumassa, Ja kaikki taivaan sotajoukot näin Istuimen kahden puolen seisomassa, Ja suusta istuimella istujan Näin kaikui ääni halki taivahan: Ken sotaan kiihoitetuks Ahabin Saa tähden Gileadin Ramotin, Hän että siellä miekkaan lankeais Ja vääryydestään rangaistuksen sais? Olento lausui luona istuimen: Ma voin sen tehdä, Ijankaikkinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät