Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Signe, joka tiesi isänsä kertomuksista, että hirmuisin rääkkäys, ehkäpä kuolemakin, odotti häntä inkvisitionin vankeudessa, kaatui niinkun ukkosen nuolen iskemä, hengetönnä lattialle. Akselinpoika oli kaikista läsnäolevista ainoa, joka piti ymmärryksensä.
Alhainen kansa oli täynnä iloa tästä sanomasta, sillä nyt, mietti se, uskon oikea kulta-aika tulisi takaisin, jolloin kaikki väärä-oppiset ja Jumalan kieltäjät heitettäisiin palavaan tulikivijärveen. Ymmärtäväisempi kansa vapisi kuitenkin inkvisitionin hirmuista nimeä kuullessaan, sillä se aavisti, ketä oleskeli sen paksujen muurien sisällä.
Hän lopetti pitkän puheensa, jossa koki vakuuttaa helppouksista kuningasta ehdoituksensa keinollisuudesta, näillä sanoilla, joita hänen oma loppunsa sattui todistamaan; "Inkvisitionin rauta-käsivarressa on tuhansia käsiä, joiden sormet ovat miljonia tulikuumia kynsiä.
Akselinpojan kummastus oli erinomainen; sillä ketä taisi tämä merkillinen laulu koskea, jos ei häntä? Ja kuka olisi se tuntematon mahtava olento, joka voisi ja tahtoisi häntä pelastaa inkvisitionin vallasta? Mutta oliko hän vanki, joka jakoi yhtäläistä onnenkohtaloa hänen kanssansa? Ja mitä voisi hän siinä tapauksessa tehdä.
"Hän oli jo saanut armon, ennenkun minä tiesin, että hän oli paennutkaan," sanoi Erik, "ja hän saa turvallisesti palata takaisin." "Minun rukoukseni ei ole vielä lopussa," jatkoi jalo prinsessa. "Heti kun jalkani maalle astuin teidän valtakunnassanne, sain sen surkuteltavan tiedon, että sen niin kovin loukatun miehen tytär ja kasvatti-poika ovat inkvisitionin vallassa.
Muistakaa isänne kertomuksia inkvisitionin kauheasta voimasta, ja tämä kuuluu olevan julmempi kuin mikään kristikunnassa. Jumalani! mitä sanoin?" huusi hän tuskassaan ja väänteli käsiään, "ah ystäväni, olkaa vaiti elkääkä ilmaisko haudan partaalla olevaa köyhää vaimoa, joka ei itse tiedä mitä sanoo!"
Akselinpoika käski palveliainsa avaamaan kolkuttajille, ja kolme mustapukuista miestä, hopearisti rinnalla, astui sisälle ja pyysivät Akselinpoikaa pyhän inkvisitionin nimessä seuraamaan heitä, lisäten sen ohessa, että kaikki vastustus olisi turha, koska linna oli piiritetty aseellisilla miehillä.
Kasvatusisänsä tiedustelemiset olivat luonnollisesti olleet turhat; sillä Akselinpoika oli takaisin saadun poikansa kanssa onnellisesti pääsnyt ulos maalta ja odotti Londonissa saavansa tavata Signeä ja Valdemaria. Kun kuitenkin kuolema sulki vanhan Knuutin suun, ei kumpikaan saanut tietoa hänen toivostansa tämän suhteen; he jäivät maahan ja joutuivat siten inkvisitionin käsiin.
"Enkö minä ole sen hirmuisen, pyhän inkvisitionin vallassa?" "Olette, kallis neitiseni," vastasi Appellona järkevästi; "mutta te olette tulleet tänne ainoasti kokemaan, mikä suloinen olopaikka tämä on, eikä kärsimään sitä hirmuisuutta, josta rahvas tietää niin paljon kertoa.
Vihdoin sai hän eräänä aamuna paperin, jossa Petter pyysi häntä olemaan valmiina muutaman tunnin kuluttua astumaan inkvisitionin eteen, ja neuvoi häntä näyttämään itseänsä hyvin särjetyltä, jotta ei kukaan saisi epäluuloa hänestä, jonka ohessa hän lisäsi sen toivon, että vapauden tähti vielä ennen puoliyötä loistaisi hänen kunnioitettavan päänsä päällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät