Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
"Minä vartioin tuota ovea kuin pyhättöä, paremmin kuin lapseni elämää. "Varokoon hän tulemasta." Hän nojautui ovea vasten ja kohotti kirveen ilmaan. Mutta hän erehtyi. Prefekti ei ollut ottanut avaimia murhatakseen kuninkaan. Hän meni ne mukanaan palatsin vasempaan, eteläiseen osaan. Myöhään iltapäivällä Cethegus saapui hän tuli suoraan kuninkaan vankilasta Matasuntan huoneeseen.
Vasta iltapäivällä sai hän tietää, että hänen itsensäkin oli jo sanottu kuolleen. Se oli hänestä hirveintä mitä ihminen ajatella taisi, ja hän lupasi palkinnon sille, joka ilmoittaisi "kuka tuon huhun oli alkuun pannut."
Heidän erotessaan kadulla lausui Lind: "Sen verran ymmärrän minä ilmanennustustaitoa, ett'ei kukaan ennen selvää päivää palaja Singdalseniltä, ja sentähden ei maksa vaivaa sinun tulla, ennenkuin iltapäivällä kuulemaan rahoja, noin kello neljän viiden aikana!" Rejer kääntyi oikealle. Nyt aikoi hän täysin purjein ryhtyä tutkintolukuihin, ja hyvinpä siihen olikin jo aika!
Mihinkä menet iltapäivällä? kysyi Ellen hetken perästä. Minä ... en tiedä. Ehkä minä menen pappilaan. He pyysivät minua kirkkomaalla! Ellen mittasi häntä silmillänsä kireestä kantapäähän. Kuule Henrik, minä sanon sulle jotakin. Minä en huoli sinusta rahtuakaan jos vielä menet noiden ihmisten luo.
"Minä nyt iltapäivällä aioin mennä laivuri Olsenin ja hänen poikansa kanssa kalastelemaan, ja olisin ottanut Julian mukaani sekä kantamaan eväskoria ja katsomaan vähän Fannia että senkin tähden, kun luulin sen vähän huvittavan sitä kiittämätöntä." "No, ja mitä hän niskoittelee?"
Jakob oli iltapäivällä lähettänyt Tobiesenin asioille ja itse hän istui konttorissa. Hän oli ilmoittanut, että hänellä oli kiire ja että hän tahtoi olla rauhassa. Hän oli nyt siis yksin vastaamassa Varaasin metsän koko kauppahinnasta! Syksyllä eräytyvä maksupäivä, joka oli häämöttänyt harmaana viivana, musteni mustenemistaan mitä enemmän hän siihen yksinäisyydessään tuijotti.
Hän tarkoittaa tietysti yhdeksäntoistasataa viisikymmentä seitsemän.» Pyydän anteeksi, se ei ole erehdys. Hengitin ensikerran Bostonin itätuulta toisena joulupäivänä, joulukuun 26 päivänä vuonna 1857, ei 1957, noin kello neljän tienoissa iltapäivällä. Ja voin vakuuttaa, että tuuli oli jo silloin yhtä purevan kylmä kuin nykyisenä armon vuonna 2000.
"Iltapäivällä soudamme tuonne Kuuselaan," lupaili isä, "ja silloin saat koettaa, mihin Lunkentus kelpaa." "Eikö Valtteri voisi panna laivaansa vesikorvoon purjehtimaan? Minä kammoon järveä", sanoi äiti huolestuneena. "Pitääkö Lunkentuksen purjehtiman vesisaavissa?" kysyi närkästyen Valtteri. "Saadaan nähdä, jos olet tottelevainen", sanoi isä.
Kaarle Kustaa vastasi: "Olisin iloinen, jos minulla nyt olisi kaikki viholliset vastassani, että voisin heidät kaikki yhdellä iskulla musertaa." Hänen järkähtämätön päätöksensä oli käydä monta vertaa voimakkaamman vihollisen kimppuun. Heinäkuun 18. p:nä iltapäivällä marssivat sotajoukot taisteluun Veiksel-virran itäistä rantaa pitkin, vastapäätä vapisevaa Varsovaa.
Yhtenä päivänä olivat he syntyneet ja yht'aikaa he kastettiinki, jonka jälestä kulettajat aarteineen palasivat kotiinsa, toiset Paavolaan, toiset Mäkelään. Iltapäivällä oli Paavolassa iloa. Sinne olivat kutsutut pitäjään papit, lukkari ja ympäristön rikkaat ja arvoisat isännät emäntineen ristiäisiä viettämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät