Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Kirkkoherra Härkman oli Gezeliuksen miehiä; sentähden hän kysyvästi ja kummastelevasti katsoi Eliakseen sanoessaan: »Eikö meillä sitte ole jo kylliksi surua ja raakuutta, hätähuutoja ja epätoivon kyyneliä? Missä on enää raitista naurua? Missä on enää toivoa, joka luottaisi iloon? Kaikki on hävitettynä, raastettuna ja alastomana.
Se oli kerrassa paras ... ja näin tähän iloon päästiin osallisiksi syrjäisetkin... Ettekö ole kuulleet, kuinka me häntä karkuuteltiin edestakaisin...? Lumisateessa ja pyryssä ... niin! Rothberg siitä jo puhui... Mutta ei sitä olisi uskottu, että Hellmanni niin antaisi itseään... Täytyi, täytyi ... heh, heh, heh! Ei auttanut, kun västinki peloitti ... heh, heh, heh!
Olisi hän päässyt taas iloon ja humuun, kun olisi vaan tervennä ollut.» »Eivätkö nuo ilot liene jo jääneet häneltä ikuisiksi ajoiksi.» »Elkää puhuko niin kovaa», varoitti hoitaja sängyn luota. He laskivat ikkunaverhon paikoilleen, vilkaisivat Almaan, joka nyt todella nukkui, ja menivät hiljaa varpaillaan huoneesta pois.
Siinä seisoivat miehet, pullea ja heleän punainen Simpsoni, jotenkin kömpelötekoinen puuveistos, katseli heitä vakavasti. Sattui siihen tulemaan pari muutakin miestä yhteen iloon, kuten sanotaan.
»Miksikä tuosta rupeatte niin kovin suremaan?» sanoi Kaska. »Eihän Antero ole ainoa semmoinen, mutta moni pääsee myöskin Herran iloon, ja sinne pääsette ainakin te, Alli, tehän olette vielä niin nuori ja viaton.» Alli nousi. »Ah, enpä suinkaan, en läheskään! Ettekö tiedä ketään pyhää miestä tai vaimoa, joka taipuisi rukoilemaan tai pitämään sielumessua niiden edestä, jotka ovat kuolleet?
Kuollut on! sanoi jesuiitta ja omituisen kamala hymyily värähteli hänen huulillaan, vaikka hän koettikin tekeytyä surulliseksi. Sinä näet, lapseni, lisäsi hän, että pyhimykset ovat tahtoneet säästää uskollista ystäväämme matkan vaivoista ja sen sijaan ottaneet hänet taivaan iloon. Tässä ei voi enää mitään. Tule!
Penkissä tuoll' on matkasauvan vieress' Se pyhiinvaeltajankaappu, jossa Pukeutuneena aiot ensikerran Taas Valpurisi nähdä. Siihen iloon Nyt jääös; laivassa taas tapaat minut. AKSEL. Kuninkaan linnaan sinut saatan, jahka WILHELM. Ma piispaa ensin tervehtäisin; vaan Ei siihen kiire, lemmen kiire on. AKSEL. Sa kunnon Wilho, kelpo Saksalainen! Valio ystäv', uljas aseveikko!
Juuri kuin ei siihen iloon olisi vähemmällä ennättänyt. Sitten lapsia heti ja niiden mukana surut ja huolet. Muut hänen ikäisensä tuolla leijailivat yhdestä lystistä toiseen. Vaan hän ei tiennyt nuorena olleensaksan. Niin päin hän silloin mietti. Mutta kesä tuli, lapset paranivat ja Ville sai taaskin työtä. Ei ollut hätää, enää.
Tämä kuvaus on esteettisesti niin luonnollinen, että tekisi mieli sanoa runolaulajan vain tahtoneen osottaa, kuinka elottomatkin esineet omalla tavallaan ottavat osaa soiton synnyttämiin ääniaaltoihin. Mutta kun tuntee Kalevalan aatepiirin, tietää hyvin, että runo todella tarkottaa kallioiden ja kivien, kattojen ja permantojen, ikkunoiden ja ovien yhtyneen yhteiseen iloon.
Päivän Sana
Muut Etsivät