Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
"Lauluissa oli", sanoi hän hiljaa: Ja ollessani kuolin vuotehella, Kun vaihdan kodin iloon tämän maan, Mä viimeiseksi tahdon kuiskaella, Sun olen vaan. "Niin on niissä. Minä olen usein ajatellut: Emili, mitä sinä ajattelisit, tekisit, jos sinä seisoisit hänen kuolinvuoteensa ääressä, olisit hänen vaimonsa ja pyhkiäisit kuollon-hien sen ainoan otsalta, kuin sinulla oli maan päällä?
Lisään tähän, että aivojen säilyttämät mielteet esittävät tämän hyvän sielun omistamaksi, joten ei tule sekoittaa tätä iloa, joka on mielenliikutus, puhtaasti henkiseen iloon, joka syntyy sielussa yksistään sielun omasta toiminnasta, ja jota saatamme pitää mieluisena, sielussa itsessä syntyneenä tunteena, joka olemukseltaan on sellaisen hyvän tuottamaa nautintoa, jonka käsityskyky osottaa sielun omaksi.
Kuollut on maa, kuka juhlis sitä? Ei hätää sentään, jumalat! Laulussa kyll' elää nimenne, vaikka hengetön, ja suurta sanaa kun on tarvis, muistetaan sinua, emo Luonto! Miehiä. Jopa johonkin jouduin, jopa jouduin ojasta allikkoon! Pyryilmasta, ikävästä kadun aution, ilta-hämärän, pois piillä mielin, maankiertäjä, käypäläinen joka paikassa, piillä mielin nyt iloon, ihmiskuhinaan.
Kissa ei mieltynyt tähän pyörryttävään iloon, vaan kynsäsi leskeä poskesta, vaan leski painoi taas kissan rintaansa vasten ja virkkoi: "vaikka silmäni roukkisit, niin sinua syleileisin nyt. Oi, kun koko maailma mahtuisi syliini!"
"Toisen vahingosta älä riemuitse, sillä onni sinunkin kanssasi leikitsee." Tuo äskeinen vaimo, hän se oli, joka profeetallisella äänellä tuon virkkoi, Pekkolaista katsellen. Isku tuli parhaasen iloon.
Aviovaimo oli luonteeltaan yltiöpäinen ja intohimoinen, vuoroon hulmahtaen äärettömään iloon ja taas vaipuen mitä syvimpään suruun.
Yleiseen iloon yhtyy etäinen vieraskin, Ei niinkään vieras sentään, vaan tuttu läheisin, Runotar kaino Suomen, Sun ensilempesi, Nyt riemupäivänäsi Sinua tervehtii. Se muistaa armast' aikaa, jon' ensin yhdyitten, Se halpa maan ol' impi, ja silmä itkuinen, Sit' ilkuttihin, mutta sen näkö hurmas Sun: Sydämmeen sinä katsoit, muut katsoi pukuhun.
Ruppert, taipuvainen nautintoon ja iloon, tuli työtä pelkääväksi ja antautui sentähden työssään monesti velalliseksi, niin että herransa, Flurenbauer, ankarasti häntä nuhteli. Vieläpä viimeiseltä oli useita kertoja tapahtunut, että Ruppert oli unhottanut koko työpäivän ja nukkunut, yö-juoksun välttämätön seuraus.
ROVASTI. Ei niin, hyvät ystävät, ei niin! Ei teillä ole syytä suruun tällä hetkellä, vaan iloon ja riemuun. Jumalan henki on tehnyt työtä tyttäressänne ja päässyt voitolle. Elkää maailman tavoin katselko tätä asiaa, ottakaa se korkeammalta kannalta. Tähän asti on Anna Liisa vaeltanut eksyksissä. Nyt hän on löytänyt oikean tien. Kiittäkäämme ja ylistäkäämme taivaan Herraa!
Oli kuitenkin eräs henkilö, joka ei ottanut osaa yhteiseen iloon. Se oli Anton Pafnutitsch, joka synkkänä ja ääneti istui paikallaan, söi hajamielisesti ja näytti hyvin rauhattomalta. Rosvojutut eivät antaneet hänelle rauhaa, Me saamme pian nähdä, että hänellä oli täysi syy pelätäkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät