United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olisitteko mieluummin nähneet Caesarin elossa ja teidän kaikkien orjina kuolevan, Caesarin kuolleena ja teidän kaikkien elävän vapaina miehinä. Kun Caesar mua rakasti, itkin minä häntä; kun hän onnellinen oli, iloitsin siitä; kun hän oli urhokas, kunnioitin häntä, vaan kun hän vallanahnas oli, surmasin hänet.
"Tääll' on tuttu ilmanpieli!" Deus hymyy, häll' on mieli, maan ja taivaan unhottaisi, olla pieni lapsi vain. Alla omenapuiden. Alla omenapuiden valkeina tuoksuvain lempeät äänet kuulen öisten kuiskijain. Alla omenapuiden onnea, murhettaan tuhannet ihmiset kuiskii kautta suven maan. Alla omenapuiden monet jo iloitsin päivät valontäydet täysin sydämin.
Ihmiset syleilivät toisiansa kadulla: »Tiedättehän jo, Dybböl?» Kirkoissa laulettiin tedeumia, ja musiikin harrastajat sävelsivät Dybbölin marsseja ja Dybbölin galopaadeja. Enempi kuin itse voitosta, iloitsin minä aselevosta, joka vähän aikaa sen jälkeen Lontoossa välitettiin.
"Vaan ajattelepa", sanoi hän, "jos Stefan ei koskaan tulisi takaisin." Tästä ymmärsin, ett'ei Kor ollut hänelle mitään Stefanista puhunut ja iloitsin siitä. "Hän on jossakin, Jumalan huostassa", sanoin, "tämä on kenties vaikein läksy, kuin minulla on opittavana, mutta nyt se ei voi tulla kovin pitkäksi."
»Antakaa minun puhua kaikki», vastasi Alli, »ja päättäkää sitte, kummalla meistä on enempi anteeksi annettavaa.» »Jospa minulla olisi edes yhtään.» »Nämä sanat olisitte saattaneet sanoa minulle siihen aikaan, kun minä tyttärenä iloitsin isäni kodissa, kun äitini minua hellästi hyväili ja kun minä huolettomasti leikin sisarusteni piirissä. Suloinen kuin aamurusko oli nuori mieleni.
Iloitsin vaan siitä, että saisin pian ilmoittaa nykysen onnellisen tilani. Ei myös enää liioin säälittänyt kellostani luopuminen, koska silloin kokemuksestani sain tuta: "Kun Jumalaan luottaa lujaan, se poistaa kaiken surun." Seuraavana päivänä läksin kelloani kaupitsemaan, vaan se ei tahtonut onnistua. Vihdoinkin sain sen myydyksi 35 markalla.
XLVI. "Mutta kun kerran kuulin jonkun lukevan eräästä, kuten hän sanoi, Anaxagoraan kirjasta ja siinä kuulin väitettävän, että se on järki, joka kaikki järjestää ja joka on kaiken syynä, niin minä tästä syystä iloitsin ja minusta näytti tavallansa hyvinkin sopivalta, että järki on kaiken syynä, sillä jos näin on laita, arvelin minä, niin järjestävä järki varmaan kaikki niin järjestää ja kaikki niin asettaa, kuin suinkin paras on.
Jalkaväen miehet aikoivat ryöstää minua, mutta jääkärit ottivat minut suojaansa, vannoen ja vakuuttaen, että minä olen miehuullinen mies ja kunnon mies. Tällainen ansaitsematon ylistys vihollisen puolelta oli sangen ilahduttavaa, mutta vielä enemmän iloitsin siitä, ett'en ollut ensinkään haavoittunut. Nyt olin siis sotavankina.
Silloin päätin rientää kotiani ja siitä sydämmestäni iloitsin. Viikko oli enään lähtöni aikaan kun tuli hetki, joka kumosi kerrassaan kaikki suloiset toiveeni. Hallitukselta tuli tieto sodan syttymisestä Turkkia, Englantia ja Ranskaa vastaan. Kaikkia kiellettiin lähtemästä kotiansa. Uusia poikia otettiin ja opetettiin yötä päivää. Siinä alituisessa työssä kului minunkin aikani.
Iloitsin itsekseni siitä, että huolehtimani asiat niin viisaalle kannalle selvisivät. Päätin kohta lähteä uusia puuhiani toteuttamaan, mutta en kotiväelleni enkä kellenkään ilmoittanut matkani tarkoitusta, syystä että semmoinen elämän epämukavuus olisi tuottanut heille mielisurua.