Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Kuitenkin minua on ilahuttanut se, että kotiin tultuani vihdoinkin pääsin tuosta vihatakasta. Mutta minä saatan sanoa vihanneeni häntä kuolemaan saakka; minkätähden hän kuolikin pois, ennen kun saimme sanoa toinen toisellemme totuuden? Koko pitkällä matkallani kotiin minä iloitsin siitä, että minulla vielä oli veli elossa, mutta ei niin ollutkaan laita, kun kotiin tulin.
Kun sitten sain kuulla, että hän oli saanut Nobelin kirjallisen palkinnon, iloitsin siitä suuresti. Kerran oli siis voitonpäivä koittanut, ja hän oli saanut sen tunnustuksen, jonka hän niin täydellisesti ansaitsi. Se kuului muuten olleen professori Høffdingin ansio, että palkintokomitea kiinnitti huomionsa Gjellerupiin.
Mutta mitä merkitsi se, että se Martta lopulta läähättävänä kiirehti minua auttamaan? Siihen sillä kertaa heräsin ja iloitsin siitä, että se oli uni. Mutta eteenpä se näkyy koituvan.» Anna huokasi syvään ja sanoi: Kunpa häntä tuonkaan verran on viljaa ja päästäisiin nämä kolme viikkoa, että ensimmäinen lehmä poikisi, niin sitten maidon sekaan hierotaan vaikka naavoja.
On sentähden päätetty, että sillä välin kuin Tom jää kotiin isäänsä auttamaan, Jack lähtee Amerikkaan ja ottaa vastaan tupakinkasvimaat, jotka Tom on Etelä-Karolinassa ostanut. Jack tunsi tästä suurta huojennusta, ja minä iloitsin, että kaikki oli suorassa, ennenkuin tulimme kotia, koska keskustelut näistä asioista olisivat voineet olla tuskallisia.
Mutta minä iloitsin, käydessäni tunturin yli tänään, siitä että sinä syöksisit päälleni, tultuani tänne, että löisit minua ja potkisit minua pois; minä olen käynyt ikäänkuin horroksissa, ja kuinka minä olen kärsinyt tänä päivänä! Mutta nyt Hyvä Jumala että olet ottanut lapseni huostaasi, sitä en unohda. On kuin noituus olisi haihtunut pois minusta nyt mutta kuinka hauskaa täällä on.
"Minä jo itsekseni iloitsin siitä, että saisin teistä seuraa noihin kesteihin, jotka, totta puhuen, eivät minua laisinkaan miellytä." Tohtori ei vastannut; hän kohotti vaan olkapäitään, hymyili hieman ja katsoi ulos ikkunasta.
Minä iloitsin heidän kanssaan, iloitsin heidän onnestansa, iloitsin heidän terweydestänsä. Niin! minä iloitsin, koska hekin iloitsiwat, mutta synkkä, pelottawa aawistus waltasi sisällisesti kumminkin mieleni.
Majanmuutto oli kyllä nyt tehty, mutta elämän ja palkan muutosta ei tullut, eikä professoria ja loistawaa tulewaisuutta näkynyt, ei kuulunut. Wuoden ajan tuossa toisessa paikassa oltuamme, syntyi meille kaunis ja terwe poika. Minä iloitsin suuresti uudesta perheemme lisäyksestä ja melkeinpä lienee waimonikin niin tehnyt.
Vuosia oli sitten kulunut ja minä näin saman puun madonsyömänä, vääristyneenä ja sen sydän oli ruvennut mätänemään; silloin minä iloitsin, että köynnös kuoli puun vielä ollessa kauniina. Sehän oli kaikin puolin kiintynyt puuhun ja olisi sitten vaan elänyt mädänneen ja vääristyneen kanssa. Ah, minun täytyy häntä rakastaa, eikä kuitenkaan ole oikein, että minä tulen hänen vaimoksensa.
Simo pudisti päätään ja vastasi salaperäisesti: »Minä näin yhden asian sinä päivänä, jona Armfelt tuli ylipäälliköksi Lybeckerin jälkeen.» »Mitä?» kysyivät kumppanit ympärillä. »Minä olin vahdissa päämajalla ja iloitsin niinkuin kaikki muutkin. Iloisimmat kaikista olivat kuitenkin överstit Stjernstedt ja Mellin.
Päivän Sana
Muut Etsivät