Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Papin rouvat, papin rouvat nyt taas iloitkoon, Koska saavat luottaa, Että kaksi vuotta Vielä vissiin, vielä vissiin heillä turva on.
Häntähän varten loisti kultainen alttarintaus ja paloivat kaikki nämät kynttilät kirkkokruunussa ja kynttiläjaloissa, häntä varten kajahtelivat riemulaulut: »Herran pääsiäinen on tullut, iloitkoon maailma.» Ja kaikki mikä vaan oli hyvää maailmassa, se oli häntä varten. Ja hänestä näytti, että Katjusha ymmärsi kaiken olevan häntä varten.
Sen kaksoismerkityksest' iloitsen: niin voi hän tunteensa sua kohtaan peittää. Oon tyytyväinen, että minustakin tään nimen sointu häntä muistuttaa. Ei siitä lemmestä nyt puhe ole, mi kokis yksinomaan vallita ja omanansa pitää ystävätä ja kademielin muilta vartioida. Kun ajattelee mielin autuain sun ylevyyttäs hän, myös iloitkoon mun keveemmästä olennostani.
Jokainen, joka tahtoo isänmaamme onnea, nyt iloitkoon siitä, että tuo kansan kauhistus, tuo peloittavan kuuluisa ryövärruhtinas Vincentio ja usevin hänen joukostansa ovat kohtaneet viimein verisen surmansa. VARRO. Oivallinen asia! CLAUDIO. Syytä kyllä iloitaksemme. VARRO. Ahaa, munsieur Vincentio! Mutta hänen siippansa, se vertajanoova ryövärruhtinatar?
Morsian ei vastannut. Metsikön keskellä oli alava notkelma. Siellä juoksi pieni puro, kuletellen kevään viimeisiä vesiä. »Purokin niin kauniisti solisee!» Uutela jälleen ihasteli. Morsian oli yhä vaiti. »Kas kun morsian on ajatuksissaan», hymyili Uutela. »No, antaa olla, aatelkoon ja iloitkoon nyt itsekseen, niinkuin minäkin.» Metsä loppui ja Liinu puhaltihe loivaa alamaata rivakkaan raviin.
Kointähti vastaa; "iloinnut Oon saada valoon kuolla Se kuolema on ihana." Näin ihmishenki aatelkoon Auringostaan ja iloitkoon, Kun saa myös hänkin sammua Viel' ihanammass' valossa. Ikävä on aikani, Pois kun menit luotani Ja mun jätit katalan Armahasen tuskahan. Päivällä ma astuilen Kukkakenttää hu'oaten, Kukissa näen muotosi, Tuuless' kuulen äänesi.
Mutta jos se alkaa lasten huulilla kummitella, silloin iloitkoon se, joka siitä hyötyy, mutta vaviskoon se, jota se voi vahingoittaa, sillä silloin on aate mennyt kaikkien mieliin, tunkenut perheiden kaikkein sisimpään, jopa yksin äidin maitoonkin, eikä sitä voida miespolviin hävittää.
Sitä ei sivistyneessä maassa tarvita. Pitäköön nainen kodin koettelemuksia jouhipaitanansa ja ruoskanansa. Kärsiköön niitä tyynesti, iloitkoon niistä, hymyilköön ja olkoon hiljainen, äänetön ja lempeä silloin ei enää luostari voi hänelle mitään opettaa, hän on voiton saavuttanut pyhimys.
Päivän Sana
Muut Etsivät