Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
»Minä mielelläni auttaisin teitä, mutta minä en lupaa suuria töitä. Millaisena nyt seison edessänne, sellaiseksi olette minut ainiaan huomaava vast'edeskin. Teidän ei pidä koskaan sanoa: Suuret olivat sananne vaan vähänpä teitte. Nyt kuitenkin lupaan: Me koetamme.» Sanoja oli syntymäisillään Allin huulille, mutta ne kuolivat pois, sillä iloisia torven ääniä kaikui kaukaa.
Sieltä tuli aina vähä väliä miehiä, reippaita ja iloisia, hiki otsalla, jonka pyyhkivät korean kirjavilla nenäliinoilla juodessaan lasin olutta ja puhellen toisilleen tytöistä kehahdellen kukin »minun tyttöä», jolla sellainen oli. Ja lähtivät taas tanssiin. »Tuira! Ankkurissako sinä aiot maata näin hyvällä tuulella?» kysyi muuan.
He tanssiwat laulun mukaan rinkitanssia, oliwat hywäsillä, sormuskätkösillä j.n.e. Nuorison leikitellessä istuiwat wanhemmat wieraat tupakkaa poltellen tahi maljastansa maistellen, katsellen samassa nuorten iloisia leikkejä. Naiswäki oli wetääntynyt erityiseen nurkkaansa, missä he keskusteliwat taloudellisista asioista ja tawasta maistiwat hekin wiinipikareistaan.
«Muut ihmiset saattavat olla iloisia«, puhui hän. «Mikä minun on, etten minäkin saata iloita? Veli Jaakko on onnellinen, sisar Kaisa on onnellinen; minä yksin olen surullinen«.
Mutta ei ole koskaan hänen suustansa kuulunut ainoatakaan valittavaa sanaa, ei koskaan ole nähty muuta kuin noita samoja iloisia, tyytyväisiä kasvoja, jotka ovat valmiit millä hetkellä tahansa kaikkia auttamaan.
Ja mitä kauemmin hän oli katsonut ja mitä lujemmin Liisa oli hänen kättään puristanut, sitä korkeammalle oli kohonnut hänen riemunsa ja sitä voitollisempana oli onni soutanut hänen suonissaan. Heitä vastaan oli tullut samanlaisia iloisia ihmisiä.
Tehtailijan kotona oli laitettu niin komea puolinen, ettei mointa oltu usein nähty, waikkei yhtään wieraitakaan oltu kutsuttu. Iloisena istui tehtailija tulewan wäwynsä ja tyttärensä kanssa puolispöydässä. Rattoisasti haasteltiin iloisia asioita.
Kaikki tunsivat olevansa ikäänkuin lumottuja ja kuitenkin vapaita, huolettomia ja iloisia. Oliko tämä se hirmuhallitsija, josta luetaan niin monessa puoluekirjoituksessa? Ei, vastaavat ajan kaiut, ei vielä. Hän oli vain kohta siksi tuleva. Tuliko hän siksi? Siihen ei kukaan osannut vastata huhtikuussa 1772. Tervehdys kummallakin puolen tehtiin hovitapain ja tanssikoulun ankarien sääntöjen mukaan.
Suomen kansa tulee varsin hyvin toimeen ilman näitä »Iloisia Juttuja» ja on erittäin tyytyväinen ikäviinkin kirjoihinsa, jos vaan sitä ei pakoteta lukemaan niitä ulkoa. Minun luullakseni Suomen kansan enemmistö pitäisi suurimpana onnena, että ei olisi mitään kirjoja, ei aapistakaan. Eihän niistä ole muuta kuin pään vaivaa.
Näitä kaikkia tehdessään hyräili Maria iloisia lauluja, sillä hänen nuori sydämensä oli vielä vapaa huolista, vaikka hän ehkä aavistikin tuonnempana tulevansa vastuksiakin kokemaan elämänsä tiellä, Mutta siitä huolimatta nautti hän nuoruutensa onnea, antamatta sitä minkään häiritä.
Päivän Sana
Muut Etsivät