United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta siitä huolimatta uusi Teseus tuli punaisin purjein, ja merkinanto oli Ariadnen itsensä. Voi, nuorenmiehen ikuisia haaveita! Viklund avasi meille veräjän, kysyvä ilme kasvoissaan. "Kaikki selvillä, Viiklunti! Tulkaa huoneeseeni, niin viette puvun takaisin omistajalleen. Viiklunti saa yhtä ja toista puuhaa tänä päivänä Holman navetassa."
Hänestä oli niin sanomattoman hauskaa näyttää Eugenille, miten häntä, Doraa, kaikki ihailivat, ja nähdä tuo synkkä, mustasukkainen ilme hänen silmissään. Hänen teki mieli nauraa ääneen onnesta ja ihastuksesta. Kun naiset jakoivat kotiljonkimerkkejä herroille, ei Eugen saanut muilta kuin Doralta.
Kun kauppias parka sai nähdä Robertin, niin hänen kasvojensa ilme osoitti niin suurta hämmästystä ja sekaannusta, kuin hänen omassa tunnossaan todellakin olisi ollut jotain pahaa.
Ette suinkaan tarkoita ? Juuri sitä tarkoitan. Helenan meni silmät auki. Herra Korpimaa sanoi teidän niin ajattelevan, mutta minä en voinut uskoa. Neiti? Ajatelkaa itse, "niillähän" se dynamiitti ja ruuti kaikki on. Ja juuri dynamiitiin ja ruutiin perustumista vastaanhan me tahdommekin taistella. Niin minä ainakin olen ymmärtänyt. Vihasen suvaitsemattomuuden ilme värähytti anarkistin kasvoja.
"Kun tulee yöllä kotia työnvaihdosta", puuttui nuorukainen puheeseen ja katsahti ylös älykkäillä, vaanivilla silmillään, joissa oli sama ilme kuin äidilläkin, "niin on täysi työ varoessa, ettei lumisine jalkoineen tallaa lattialla oven suussa nukkuvain lasten päälle. Ei sitten ihme, etteivät ne voi pysyä niin terveinä!" Mies huoahti.
Ilme hänen piirteissään kankeni, hän ei käsittänyt mitä oli tapahtunut ia mitä saattaisi tapahtua. Kun joku puhutteli häntä, vei hän koneentapaisella liikkeellä kädet päätä kohti, rupesi painelemaan ohimojaan ja loi puhujaan pelästyneen, kysyvän katseen. Yöt hän vietti Ursuksen kanssa Lygian oven edustalla vankilassa.
"Niin, nuorimies", sanoi hän, "me olemme esittäneet muutamia eläviä tauluja huviksenne, ja te voitte kiittää minua arvokkaasta paikasta, joka teillä on ollut." "Olen suuressa kiitollisuuden velassa teille, hyvä herra", vastasin kiitollisuudella ja vastenmielisyydellä. "En tiedä miten teitä kiittää". Hän katsoi minuun omituinen ilme ivallisissa silmissään.
Se esitti vanhanpuoleista naista ja nuorta tyttöä, jotka olivat hyvin toistensa näköisiä, molemmilla sama lempeä ilme silmissä. "Kyl lä ... ajattelin vain jotain ihmeellistä ... en tiedä mitä ... kun sanoit, että hän oli enkeli." "Hän oli enkeli jo täällä maan päällä ollessaan; nyt hän on ylhäällä Jumalan luona", vastasi Eugen lyhyesti.
Villekö se siinä? koetti Jaakko Jaakonpoika, tavoitellen leikkisää sävyä. Niin, Ville se siinä, Ville vain! Ville vain. Ville vain! Jaakko Jaakonpoika hiplaili itseään edemmäksi, silmissä jo arastava ilme. Joudatko sinä suutari paikkaamaan nämä mun rajani? Olisko niillä kiire? Mestari pysähtyi työssään ja asettui puhelemaan.
Siitä syystä on yliolkaisesti oltava uskomatta mitään, visusti vältettävä antamasta minkään seikan viehättää itseään innostumiseen, kunnioitukseen, arvonantoon; aina on kaikissa tilanteissa ja asianhaaroissa ennen kaikkea säilytettävä irooninen, kylmäkiskoisesti halpeleva ylemmyyden ilme.