United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä jatkoin, järjestellen: "No sinä saat sitten jäädä rannalle... Minä menen Oskarin ja Helmin ja herra Ikosen kanssa selälle kalastamaan... Eikö niin, herra Ikonen?" joudutin minä ratkaisua. Ja niin järjestyikin asia. Vanhempi herrasväki jäi rannalle onkimaan.
Halusin tavata Petteriä, ikävöinkin jo hänen seuraansa, mutta mistäpäs sitä olisi saanut nyt äkkiä tilaisuutta seurusteluun! Eräänä päivänä silloin satuin kulkemaan Haarasen kaupan ohi ja näin Ikosen hevosen pihalla seisovan. Aavistin että Petteri on kaupassa ja oitis poikkesin sinne, ilman asiaa, muka ostoksille. Aioin kysyä semmoista hyvin hienoa tavaraa, jota tiesin siellä ei olevan.
"Haa!" huusi mies kaikuvalla pilkkanaurulla, "enpä myöhästynyt!" Hänen takanansa näkyi, kun ruudin savu tuulen puuskauksesta vähän hälveni, venäläinen alaupseeri ja hänen kolme sotamiestänsä. Nähdessään vihollisten pilkalliset ja eläimelliset katseet, olivat neljä naistamme peljästyksestä vähällä pudottaa Mikko Ikosen maahan.
Rouva selitteli siihen: "Eikö tuo liene se vallesmannin Maiju siihen väliin tullut!... Sekin näkyy sille Ikosen pojalle jo hököttävän." Lukkari harmistui, raapi korvallistansa ja ähähti: "
Ja äkkiä kysyi hän silloin: "Pidättekö, herra Ikonen musiikista?" Nyt en enää voinut hillitä itseäni, vaan vastasin Petterin puolesta nenäkkäästi: "No johan tuon herra Ikosen isäkin sanoi että herra Ikosella on hyvä numero laulussa... Ei suinkaan hän silloin voi epämusikaalinen olla."
"Käyppäs osta tältä uudelta ... tältä ukko Ikoselta niitä uusi-sorttisia, rotukanoja, niin ne munivat", neuvoi siihen rouva Halinen. Niin johtui puhelu Ikosen herrasväkeen ja lopuksi nimenomaan Petteriin. "Onhan se rikas poika ... se ukko Ikosen poika, kun ukko itse kuolee ", arveli rouva Halinen.
"Kaiken pyhyyden nimessä, seuratkaa minua, sillä hän on joutunut vihollisten käsiin". "Ja minun Annani on myös siellä!" huusi majuritar suuren pelvon vallassa. "Minun molemmat tyttöni ja ukkoni ovat myös kirkossa", karjasi Ikosen akka. "Oletteko miehiä pelastamaan heitä jokaista!" Tuumasta toimeen, Suomalaiset hyökkäsivät eteenpäin.
Mutta äkkiä käänsi rouva Halinen puhetta, ilmottaen: "Tämä lukkari Iittiläisen Ellihän se jo kuuluukin olevan siihen Ikosen poikaan ihan korviaan myöten rakastunut... Aina vain kuuluu sitä hokevan." Se oli kuin pisto minun rintaani. En tässäkään suhteessa salaa näennäisiä heikkouksia.
Hän teki käsillään liikkeitä ja luetteli niiden mukaan: "Ennen joulua minä lähetän postissa sitä ... ja sitä ... ja sitä... Sitte jouluksi minä lähetän herra Ikosen kanssa sinulle semmoista, josta sinä pidät hyvin ... hyvin ... hyvin paljon... Minä jo kysyin herra Ikoselta ottaako hän paketin tuodaksensa ja hän lupasi ja silloin sinä, Maiju, saat niin hyvää, niin kauhean hyvää puuderia, jotta sitä et saisi Joilta et vaikka maksaisit mitä."