Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Ja kun talkooväki pitkien pöytien ääressä hyvällä ruokahalulla ryhtyi ruoka-aineiden kimppuun, niin kävi sekin ainakin yhtä sujuvasti ja yhtä rotevasti kuin äskeinen niittäminen. Musti, talon valpas vartija, rupesi pihalla haukkua vonksuttamaan. Kaikkien silmät kääntyivät ikkunoihin. Aivan oikein!
Tulin kummaksi kylähän, Imeheksi ihmisihin, Ouoksi omille maille. Nauramoiksi naapurihin, Otettiin minusta outo, Varsin virhi viskattihin, Minun lapsen lauluistani, Pienen pilpatuksistani; Tuli soppehen sohina, Sekä nurkkihin puhina, Silmän isku ikkunoihin, Jalan polku porstuihin. Pantihin minä pahaksi, Tuhmemmaksi turmeltihin.
BARTHOLO. Mutta mitään semmoista ei enää tapahdu, sillä minä aion panettaa kiinni tämän ristikon... ROSINA. Tehkää paremmin; muurauttakaa ikkunat umpeen samassa; vankihuoneesta pimeään koppiin, eroitus on aivan vähäpätöinen! BARTHOLO. Mitä niihin ikkunoihin tulee, jotka ovat kadulle päin, se ehkä ei olisi hullumpaa... Eihän ainakaan tuo parturi ole käynyt teidän luonanne?
Elätte toisten kustannuksella, te kaikenmaailman kerjäläiset! Hullut! Teille penteleille kootaan rahoja, kaikilta maan kulmilta, juuri siitä kun ette viitsi tehdä työtä! Pthyi siat! Pthyi! Hän syljeksi minkä ehti eteensä, ympärilleen, sitten lopulta kiireesti poistuen kadulle, josta vielä vihaisena muljahutteli ikkunoihin.
Herättyään kyllä myöhään, huoahti hän fantastillisen rikkautensa tähden, lähti taas kuljeskelemaan kaupungille, ja taas saapui hän kreivitär X in talon kohdalle. Tietymätöin voima näkyi vetävän häntä sinne. Hän seisattui ja alkoi katsella ikkunoihin. Yhdessä näki hän mustahivuksisen pään, joka oli kumarruksissa, luultavasti joko kirjan tahi työn ääressä. Pää kohottautui.
Tappiostaan kovin kiukustunut vihollinen alkoi täältä ampua linnan ikkunoihin ja heitellä tulipalloja niiden vierellä olevien vanhojen puuhuoneiden katoille, joissa Pietari-mestari ja hänen perheensä oli asunut.
Kävellessään sen talon ohitse, jossa Eli asui, seisahtui hän hetkeksi, katsella tuijoitti kaikkiin ikkunoihin ja meni viimein sisään. Tuvan ovi oli lukossa. Hän otti linkusta kiinni ja jyskytti, jotta saranat narisivat, mutta kun ei tuo auttanut kolkutti hän ankarasti ovea. "Ken siellä on?" kysyi lempeä ääni sisäpuolelta. Se oli Elin. "Se on Vigleif, veljesi", vastasi karhea ääni ulkopuolella.
Jos heidän vaatimukseensa ei suostuttu, alkoi lumipalloja, hiekkaa ja kaikenlaista likaa sinkoilla häätalon ikkunoihin, kunnes morsian jälleen näyttäytyi siten monenmonituista kertaa esille huudettuna, aivan kuin suosittu näyttelijätär teaatterissa.
Tyhjä pussi oli hänellä lutistuksissaan kainalossa. Rouva vetäytyi pois ikkunasta ja katseli etempää, kun Vimpari hetken katseltuaan kääntyi takaisin ja meni pois töllistellen kartanon yli kulkiessaan ikkunoihin. Näytti oikein iljettävältä mieheltä tuo Vimpari, aivan kuin mikähän rötkäle.
Kello kuusi oli koko koulu valistettu. Puu-kaaria asetettiin ikkunoihin ja ne kynttilöitä täyteen. Niitä pantiin myöskin puu-ruunuihin ja yleensä minne vaan kynttilän sopi asettaa. Seinän rakoihin pistettyihin päretikkuinkin asetettiin kynttilöitä samoin kuin niihin reikiin, joita pojat olivat kaivaneet seiniin ja penkkiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät