Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kuitenkin on meidän myöntäminen että kapteeni piti niitä hetkiä, jotka Elsa vietti hänen seurassaan, mitä hupaisimpina, ja että hän heti aamulla alkoi ikävöidä sitä aikaa, jolloin Elsa tavallisesti alotti luentonsa.
Sitä nyt ei tiedä. Eipä tiedä. Aikapahan näyttää. Se sen parhaiten näyttää. Reeta tuli sukankutimineen tuvasta, mutta yksi puikko kuului kadonneen. Jos Viija alkaa ikävöidä, niin anna lomasta tulla meillekin olemaan, sanoi Esa erotessa. Saapi kai se olla sielläkin, kun tahtoo, sanoi Reeta ja kääri itsensä istumaan. Reki lähti liikkeelle. Hyvästi, hyvästi! huusivat kartanolle jääneet.
Toisin päivin valtasi hänet kuitenkin niin suloinen elämän tunne, että hän alkoi uudelleen ikävöidä jotakin, toivoa ja odottaa, sillä onko edes mahdollista, olkoonpa kohtalo kuinka itsepintaisen kova tahansa, olla kokonaan toivomatta, kun luonnossa on kaunista. Hän käveli kävelemistään tuntikausia kuin kiihtyneen mielensä pakoittamana.
Hän ajatteli yhtä ja toista ja varsinkin juohtui hänen mieleensä haudan pitkä, tyyni rauha; sinne alkoi hänkin ikävöidä. Vyö oli liian tiukalla ja hän helpotti sitä. Hevosen ohjat jäivät höllälle ja vyön päitä piteli vanhus kädessään.
Sinä päivänä ei unilukkarin tarvinnut kepillään pistää nukkuvia vaimoja niskaan; jos hartaus ei ollutkaan suuri, niin oli uteliaisuus sitä suurempi. Kuningas pani haaviin kymmenen tukaattia, kuningatar viisi ja muut hovilaiset samassa suhteessa. Iltapäivällä selkeni taivas, hovin nuoriso alkoi ikävöidä huvittelemaan, ja opettajansa suostumuksella panetti kuningas toimeen kilpa-ammunnan.
Mutta huomenna on uusi päivä, kesän kirkas juhlapäivä; silloin sinä käännät hohtavan pääsi kohti kirkkauden porttia, päin ääretöntä itää; valoa ja elämää kaipaavan pääsi käännät sinä aurinkoa kohden. Eikä petä sinua elämä, ei turhaan tarvitse sinun ikävöidä, sillä huomenna saat imeä taivaan kirkasta elämää. Silloin koko olentosi loistaa kirkkauden puvussa. Mutta minä?! Kuinka on minun laitani?
Hymyili hän ja muutkin varjot ensin; hän sitten vastasi niin iloisena kuin hehkunut ois ensi lemmen tulta: »Ah veli, tahtojamme viihdyttävi rakkauden voima, joka pyytää sallii vain omaamme, ei ikävöidä muuta. Jos toivoisimme ylemmäks, nuo toiveet sotisi vastaan Hänen tahtoansa, mi täällä määrännyt on meille sijan.
Voi keskellä onnea ja päivänpaistetta ikävöidä takaisin pimentoon, mistä juuri on pyrkinyt ja taistellut itsensä valkeuteen. Mutta jäädä ijäksi laaksoon? Vaipua varjoon elinpäiväkseen? Vanhana, valkeapäänä voi sen tehdä, sen minä käsitän. Mutta nuorena? Juuri kun elämä kukkii, kun jokainen suoni suihkii verta punaisinta? Ei, se on liian julmaa.
Mutta Hippiläisen Antti oli mielistynyt Sakariin. Hän koki toimia, että asia ei joutuisi johtokunnan ja muiden tietoon, niin ettei hän menettäisi tätä johtajaa, joka työn asemesta teetätti hänen luillensa niin mieleistä pitkän-kiskomista. Oikeastaan oli Sakari alkanut ikävöidä Eulaliinaansa.
Hän pyöritteli puhetta Helan ympärillä, mutta niin hienosti ja taitavasti, ett'ei kukaan hoksannut, miten yhä puhuttiin yhdestä ja samasta henkilöstä. Väliin oli peittona Topi, väliin Martta, väliin järvi, mikä vaan milloinkin paremmin verhosi. "Poika osaa ikävöidä sinua," lausui Tapani. "Ensimmäisinä päivinä lähtösi jälkeen puhui hän maatapannessaankin sedästä."
Päivän Sana
Muut Etsivät