United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki likeinen vaara oli tiessään ja Arnold Beidermann odotteli vaan yhtämittaisen ukkois-ilman taukoomista, lausuakseen jonkun yksinkertaisen kiitosrukouksen siitä, että olimme uhkaavasta vaarasta pelastuneet, kun ikävä seikka tapahtui taitamattoman suupaltin Korneliuksen vuoksi, joka kumminkin kyllin kalliisti sai maksaa mielettömyydestään.
Siellä myös heitin hyvästini, ehkäpä ainaisen Tyrolille, sillä pian sen jälkeen lähdimme. Laakso, kaikkein kauneinkin, lopulta ahdistaa ja kiusaa, kun ei saa nähdä päivän nousua eikä sen laskua, ennenkuin tuossa kahden puolen aina kohoava vuoren seinä sen sallii. Tulee sama ikävä aurinkoa kuin pohjois-suomalaiselle tulee Etelä-Suomessa valoisia kesäöitä.
Kulkee nokkaansa nipistellen ja akkansa mekkoa tiukemmasti ympärilleen käärien ja arvelee itsekseen: "Näinkö se turkki saatiinkin; menin turkin hakuun ja kadotin kauhtanankin ja kaupan päällisiksi tuon alastoman miehen kotia. Tästä muija ei suinkaan kiittele!" Muistellessaan eukkoansa, tuli Simon ikävä.
Odotan niin kauan, etten enää voi poistua. Siitä tulee ikävä retki minulle välinpitämättömien tuttavien seurassa, minun täytyy kuulla lakkaamatonta laulua, joka minua tympäisee, kun sinun kuorosi ei ole mukana, ja laulujen välissä iankaikkisia, isänmaallisia puheita, jotka pyrkivät lentoon, mutta eivät pääse, räpyttävät vimmatusti, mutta eivät osaa nousta.
Siitä saamme kärsiä sekä sinä että myöskin minä, joka olen sinun sukulaisesi ja pitänyt sinua luonani täällä ollessasi. Ja jos he syyttävät minua », hän vaikeni ja pureskeli kalpeana sormiaan. »Se olisi ikävä juttu ystävillemme, jos minut hirtetään.» »Se olisi surkea päivä Appinille», lausui Alan. »Se päivä pyörii nyt päässäni», puhui James. »Voi mies paha, Alan!
Tännehän te aina tulette, kun teidän tulee siellä ikävä ... ja siellä teidän onkin melkein aina ikävä. Olikos se nätti?» kysyy hän silmää iskien. »Nättipä tietenkin melkein yhtä nätti kuin te...» »Pyh!» Tyttö purskahti nauramaan. »Antoikos se edes suukkoa?» »Ei ei, ei sinnepäinkään!» »Ja sitte te nipistitte jotakin toista tyttöä poskesta ja saitte rukkaset?» »Ihme, millainen arvaaja te olette!
Huomenna olemme siis mies ja vaimo. Ja me lähdemme heti kohta täältä. Jos tietäisit, kuinka ikävä minun on ollut täällä. Isä, äiti, sisaret, Lauri ja kaikki se erimielisyys minä yhteen aikaan itkin joka ilta, ennenkuin nukuin, ja ajattelin vain: jos pian tulisi kesä ja sinä saapuisit! He näkivät Anteron menevän. Mikä mies hän oikeastaan on tuo Hagman?
Ja kun sen olet tehnyt, niin sano sitten lauantaina vartijalle, että hän kirjoittaa sinut ehtoolliselle muiden joukkoon. Nyt saat mennä. Jaa, niin, sanoi pastori vangin lähdettyä Helenalle: se on nyt vähän ikävä asia, mikä minulla on, ellei se ole väärinkäsitystä.
Enkä tiedä mitään sen kauniimpaa ja suloisempaa kuin sellainen kaiho, silloin kun se ei kalva, ensimäinen tietoinen onnenkaipuu, selvä ja määrätty, vaikka hämärä, kirkas, vaikka utuinen, hyvin kaukaisen onnenmaan ikävä, saavuttamattoman, mutta kuitenkin saavutettavan kaipuu, vaikkei sillä hetkellä tiedä, milloin ja miten. Ja sama se, vaikkei mitenkään eikä milloinkaan.
"Tuomas, nouse ylös... Kuuletko," Erkki pudisteli häntä jalasta. "No, no ... älähän nyt..." soperteli Tuomas, ravauttamatta silmiäänkään. "No, nouse nyt! Ikävä kai minun on tässä yksin kollottaa. Pannaan edes yksi mylly." "En minä nyt jaksa. Minua niin väsyttääpi." "Eikö siellä menneen yöllisessä yöpaikassa nukkua annettukaan?" "Missä menneen yöllisessä?" "Siellä Ketolassa."