Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Käsi kädessä läksivät he ulos tielle sille kaidalle tielle, jota myöten Melissan väsyneet jalat kerran olivat astuneet kouluopettajan ovelle ja jota hän opettajan mielestä ei koskaan enää saisi kävellä yksinään. Tähdet tuikkivat kirkkaasti heidän päänsä päällitse. Tulipa siitä sitte hyvää tai pahaa, surua tai iloa läksy oli luettu ja koulun ovi sulkeutui ijäksi päiväksi heidän takanansa.
Matti laski summittaisin, mitä ne tulisivat maksamaan, otti rahat ja tarjosi tytölle, mutta kaikki turhaan. Silloin laski Matti rahat kadulle ja sanoi: "Tottahan joku muu ne korjaa, jos et sinä, mutta minulta niiden täytyy pois tulla." Kun tyttö teki pois lähtöä ja Matti jätteli hyvästi, sanoi tyttö. "Hyvästi, rakas ystävä, vaan eihän toki ijäksi."
Saanko puhua suuni puhtaaksi ystävien joukossa? Suuri kunnia on olla hänen isänsä, mutta olla hänen puolisonsa ". Säästyköön minulta ijäksi toinen semmoinen huuto, kuin se, jolla hänen isänsä nousi pöydästä! "Mikä nyt on?" lausui Uriah ja kävi kalmankarvaiseksi. "Ette suinkaan ole tulleet hulluksi, Mr. Wickfield, toivon minä?
Luonnollistahan on, että Matti ja Maija seisahtuivät siinä. "Hyvästi nyt", sanoi Matti ja klersi kätensä irti. "Hyvästi, vaan ei toki ijäksi", sanoi tyttö värisevin äänin. "Mitä! Aiotko minun pilkkanasi pitää aina äärimmäisyyteen asti?" sanoi Matti kauhistuneena.
TUOMAS: Sinun suuri hetkesi. KAIKKIVALTA: Ja minä menin... TUOMAS: Sinä menit Herrasi Jumalasi tahtoa täyttämään. Minä luulen, että viisaat miehet nimittävät elämäntyöksi sitä. Ja nyt minä saan jäädä ijäksi teidän kattonne alle? TUOMAS: Tahtoisitko ... sinä ... niin? KAIKKIVALTA: Kyllä, isä. Minun oli niin hyvä olla täällä. TUOMAS: Oliko? KAIKKIVALTA: Te olitte niin hyvä minulle.
"Itse jumalatkaan," sanoo Pindarus, "eivät voi hävittää tehtyä työtä olemattomaksi." Niin, tehty on tehty ijäksi; se on tapahtunut ja sen vaikutus on, oli se sitten kauvan näkyvissä tahi hetikohta kadonnut, ijäti tuntuva, vaikuttava, tapausten ikuisessa kiertokulussa.
Tyhmät neitseet, laittoivat he lamppunsa täytenä palamaan. Tyhmät neitseet rikkahiksi tunsivat itsensä jokainen, tulisimmalla liekillänsä antoivat loistaa lamppujen. Tyhmät neitseet, polttivat he lamppunsa aikaisin loppuhun. Tyhmät neitseet, rikkaat neitseet, teidän laulunne on mun. Oli liian kuumat ne päivät. Nyt on kaikki kuin palanut ois. Vain muistot armahat jäivät. Muu kaikki on ijäksi pois.
Niin lähellä maalia; muutama minuutti vaan, ja hän olisi ollut rikas mies! Hän olisi ijäksi jättänyt Suomen ja muissa maissa nauttinut tavaroitansa mutta nyt, kuinka toisin! Nyt makasi hän tässä; tämä pieni arkku oli hänen maailmansa. Toivo pelastuksesta heräsi Matissa aina sen mukaan, miten äänet kuuluivat etäämmältä tahi likemmältä.
Tällä hetkellä aivan, ja ijäksi? Sillä onnellista hetkeä ei hänellä enää elämässä olisi. Kaikki oli muuttunut, ja niin äkkiä, kuin yhdellä iskulla. Linnut visertelivät puussa ja lasten iloiset äänet kuuluivat rannasta, mutta hänen korvissaan eivät ne enää soineet niinkuin ennen. Eikä John tullut häntä katsomaan. Hän puoleksi toivoi sitä, puoleksi pelkäsi. Vaan hän ei tullut.
"Onko ainoatakaan hetkeä ollut, joko valvoin taikka nukuin, jona se ei ole ollut edessäni juuri niinkuin sen oli tapa olla niinä onnettomina päivinä, jolloin käänsin selkäni sitä päin ijäksi! Voi, koti, koti!
Päivän Sana
Muut Etsivät