Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. toukokuuta 2025


Ja Ropotti koki panna liikkeelle uskonnollisen tietonsa, tolkutti: Usko tää ... ristinusko tarkoitan ... niin että ... usko kuin usko, tokasi hän lopuksi ja alkoi nyhtää ruunaa ja torata sille, että enemmästä selityksestä pelastuisi. Ja Iivanakin tyytyi saamiinsa, mukaili: No... Tshort hänestä!... Usko kuin usko ja ... Ropotti kuin Ropotti... Vot!

Ja hyvät tovit ajoivat he, lykkivät, siten ihan ääneti, selin toisiinsa, reslaroju välissä. Iivanakin mietiksi. Matkojaan hän siinä lie muistellut ja iloista erehdystänsä, josta oli toki se suuri onni, että sormus säästyi ja niin pelastuttiin kapakan veloista.

Yhä leveämmin hän asiasta tyytyväisenä hymyili ja Annushkaakin auttaaksensa varustautui härnäämään ukkoa: Vot, siinä sinulle rakkaus! ynseili vieläkin Annushka ja nyt jo Iivanakin alotti asiansa, hörppi, selittäen ukolle: A vot... Merkitsee että ... jotta kuhun sinulle enää rakkaus!... Ikämiehelle, tarkoitan, kuhun sinulle rakkaus... No!... Kuulitko! ilkamoi Annushka voitokkaana.

Tarttuivat korentoon ja kaatoivat vesisaavin; huivinsakin repivät ja rupesivat tappelemaan. Kaapokin tuli ajaen pellolta ja rupesi pitämään eukkonsa puolta. Iivanakin poikineen syöksi tuvasta ja niin kaikki kaatuivat yhteen kasaan. Iivana oli roteva mies ja heitteli pian kaikki, toisen sinne, toisen tänne. Kaapoltakin nyhti parrasta palan.

Kapteeninrouva Löfving, joka istuu tuossa, on ollut turvanani ja lohdutuksenani tämän vanhan sotamiehen ohessa. Sallikaa heidän lähteä minun kanssani täältä. He kaipaavat lepoa. Vähän ajan päästä Maria jo istui Leenan ja Attilan kanssa suurissa vaunuissa, joita parooni Buddenbrockin tuliset hevoset kuljettivat. Seuraavana päivänä saisi Iivanakin lähteä, ja kaksi kasakkaa jätettiin hänen avukseen.

Kun Annushka kerran oli vihjannutkin, kertonut, että entinenkin ukko oli häntä väkisin hyväillyt, vaikka hän oli huutaakin uhannut, niin samoin nyt Iivanakin. Annushkaiseni... Simpukkaiseni, kiusotteli hän vain muoria, ja oli autuaaseen hymyynsä revetä ihan. Ptyhui!... inhoili ja uhkaili Annushka. Mutta Iivana vain veikeänä kisuutti, hyväili, puheli lempisanoja, muori vääntelihe ja apuakin huusi.

Vot ... vot... Pjerkjele... Tukki sussi, pjerkjele! toisti Iivanakin nyt ukolle, hörpiksi ja hymyili. Eh!... Siin' on sulle!... uhitteli nyt Annushka ukollensa. Tuo jo ihan tuskastui ja torasi: No jei bohu vannon, jotta minä sinulle vain rakkaudessa, mutta sinä kuin?... Toraat vain!... Ja niin sukeutui aviollinen kina. Annushka hermostui.

Päivän Sana

rautatielainan

Muut Etsivät