United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos sinä voit pidättää, jos sinä voit tyystyttää isäsi turmiollisen väkirynnäkön, niin tee se! Vaan kukapa sitä voinee? Jää hyvästi! FERDINAND. Min' en voi mennä. EGMONT. Suo minun sulkea väkeni sinun parhaimpaan suosioosi! Minulla on hyviä ihmisiä palvelijoina elä anna niiden haipua hajalleen, onnettomiksi! Mitenkä Richardin, mun kirjurini laita on? FERDINAND. Hän on sinun edelläsi mennyt.
Vaan tuskin taas ma näen ihmisen. Jo vihani lemmeks muuttuu. Seura-elämä. Kerran suuresta iltaseurasta Kulki hiljainen oppinut, kotia. Hältä kysyttiin: Mitäs te piditte siitä? "Jos ne kirjoja ois, en ma lukis niitä". Probatum est. A. Te olette ihmisvihaaja? B. En, ihmisiä en vihaa ma! Ma vihaajaksi kyll' olin tulla, Vaan siitäpä löytyi keino mulla. A. No, kuinka te pääsitte pulasta?
Mutta silloin onkin minulla pikkunen pistooli, voin olla rauhassa ja varma siitä että voin kostaa. Jeanne lupasi lähettää hänelle aseen, suuteli hellästi uutta ystävätärtään, ja he jatkoivat matkaansa. Häämatkan loppuosa oli hänelle vain yhtä ainoata unelmaa, lakkaamatonta syleilemistä ja hyväilyjen huumetta. Hän ei nähnyt mitään, ei maisemia, ei ihmisiä eikä paikkoja, joihin he pysähtyivät.
Soipahan vain niinkuin muutkin kirkonkellot ja muistuttihan se niinkuin ne aina tekevät ja niinkuin niiden tuleekin tehdä, että kerranhan sinunkin, Jussi Huttunen, kuoleman pitää, kerran tilille töistäsi joutuman. Mutta niinhän se soipi kaikille muillekin, eikä hänelle enemmän kuin muillekaan, muistuttaen kaikkia ihmisiä yhteisesti eikä ketään erittäin.
Loman kanssa saivat nyt hajalleen. Latvoja taittelivat vähän riiheen, mitkä paikat eivät olleet niin kankeina, mutta enimmästä osasta ei ollut riiheen vietävääkään"... "No nehän ne ovat!... Kyllä ne on ihmisiä... Ei nyt osata närettäkään tehdä. Kyllä se on vähän paha asia.
Eilen olin teidän kanssanne Ostrianumissa ja kuuntelin oppianne, mutta vaikken vielä sitä tunne, todisti käytöksenne, että olette hyviä, rehellisiä ihmisiä. Kehoittakaa leskeä, joka asuu tässä talossa, jäämään kotiin, jääkää te niinikään paikoillenne ja sallikaa minun jäädä tänne.
Alan kuunteli kertomustani erittäin hyväntahtoisesti; mutta mainitessani hyvän ystäväni Mr Campbellin nimen, hän ponnahti ylös istualtaan sanoen vihaavansa kaikkia sen nimellisiä ihmisiä. »Mutta», sanoin minä, »hän on mies, jonka ystävyydestä ylpeilisit.» »Campbellien kanssa en tahdo olla missään tekemisissä», huudahti Alan, »paitsi jos lyijypalasesta on kysymys.
Semmoinen puhe oli prinssille aivan odottamaton. Nyt huomasi hän vääryyden käytöksessään, ja Fenelonin sanat olivat tehneet vaikutuksensa. Hän pyysi opettajaltaan anteeksi. Muistaen nikkaria tiesi hän tulevaisuudessakin paremmin ottaa vaarin käytöksestään ihmisiä kohtaan.
Ihmiset olisivat viisaampia kuin he ovat, jos he olisivat toisilleen myötätuntoisempia kuin he ovat, s.o. jos he toisiaan rakastaisivat. Sillä myötätuntoisuus ihmisiä kohtaan avaa meille heidän kokemuksensa ja varjelee meitä yksipuolisuudesta, johon pelkkä oma kokemus johtaa.
Eikö voisi vapauttaa kaikkia orjia?" "Minä puolestani sen kyllä soisin, mutta en todella tiedä, mitenkä niin pitkälle päästäisiin." "Isä, sinä joka olet niin hyvä ja osaat puhua niin kauniisti, etkö voisi matkustaa ympäri maata ja kehoittaa ihmisiä vapauttamaan orjiansa? Kun minä olen poissa, teet sen kyllä minun takiani." "Kun sinä olet poissa", huudahti S:t Claire.