Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025


Kerran istuessaan hän rupesi itsekseen nauraa hytkyttelemään ja heti sen perään herahti loilottamaan, juuri kuin valtaavan ihastuksen aihe olisi mieleen siinä hetkessä johtunut: »Vanha loikka luuli, jottei meillä tulla juttuunHän lauloi sen vapisevalla, mutta sentään asianhaaroihin katsoen sointuvalla äänellä ja rupesi taas nauramaan. »Vanha loikka luuli, jottei meillä tulla juttuun...»

Nyt kului ilta pian, eikä milloinkaan, milloinkaan elämässänsä ollut Annette niin onnellinen, niin puhtaan ihastuksen täyttämänä, kuin Dora Bernhardin kuuluttajaisissa. "Nyt voidaan tajuta miksi hän peräytti Svaning raukan kanssa." "Mutta hän mahtaa olla kovin pintapuolinen ihminen," sanoi joku toinen. "Neuvosmiehen rouva on kai kuullut päivän uutisen?"

He tulivat kaikki kuolleen totisiksi ja katsahtivat toisiinsa ja ymmärsivät, ettei heistä kukaan voinut olla Juudas. Mutta hetken vaiti oltua joku, helpottaakseen mielenraskautta, kysyi piloilla: Kuinka lienee Ihastuksen laita, joka on poissa? Tämä pilasana tuntui kaikista niin hassulta, että he rupesivat nauramaan ja kapteeninkin täytyi lopulta vetää suunsa hymyyn.

Kerrotaan, että kun Rolf miehinensä saapui frankilaisen kuninkaan eteen, joka istui valtakuntansa etevimpäin miesten piirissä, niin kaikilta ihastuksen hälinää kuului, sillä niin miehekästä sankaria ja niin kaunismuotoista olivat he harvoin ennen nähneet. "Tuollainen mies kyllä ansaitsee suuren herttuakunnan", sanoivat he toinen toiselleen.

Hänen silmissään säteili ilon ja ihastuksen tulet. Hänen jalkansa liikkuivat, hän kurkoitti käsiään; mutta eversti piti häntä kiinni ja pyysi sekä sanoilla että katseilla häntä paikallaan pysymään, joten kornetin täytyi jäädä sohvaan istumaan.

DESDEMONA. Käykäämme kohti, ottamahan vastaan. CASSIO. Kah, tuossa hän jo tulee. OTHELLO. Urottareni kaunis, oi! DESDEMONA. Othelloni! OTHELLO. Oi ihme, suuri kuin mun ihastuksen', Ett' ennen mua saavuit! Mikä autuus! Jos joka myrskyn jälkeen näin on tyyntä, Niin riehukoon se, kunnes herää tuoni!

Kun lähestyttiin Lothringin rajaa, maan-asukkaat riensivät nuorta herttuata vastaan, ylistivät häntä kilvan ja tuhlasivat hänelle kaikenmoisia mitä liikuttavimman rakkauden ja mitä innokkaimman ihastuksen osoituksia.

Eerikki katseli kohtausta sanomattomalla hämmästyksellä, ja aavistus tämän äkillisen molemminpuolisen tunteenpurkauksen syystä täytti hänen sielunsa. Hän on minun poikani, huudahti Inkeri mielettömänä ilosta. Löysinpä hänet jälleen... Elli, Elli, sinä olet löytänyt veljesi... Teidän poikanne! toisti Eerikki saman ihastuksen vallassa. Niin se on, sen täytyy olla niin.

Jollei ensimmäisen ihastuksen liekit nousseetkaan enään pilviin, niin leimusivat ne hänessä leppoisemmin melkein kuin pyhä tuli, sillä taisteluissa ja vaivoissa oli hänessä kasvanut rakkaus työhön.

Gabriellessa tämä muutos herätti ihastuksen tunteen, hän oli mielestään äkkiä saanut uuden, lujan vallan hänen sydämmessään; mutta samalla, tunsi hän kummallista tuskaa, ahdistusta, jonka syytä hän ei voinut ymmärtää, mutta joka hänestä oli melkein tunnon vaivan kaltaista,

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät