Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Hän tunsi tarpeen ilmaista jollekin uskotulle uudet ajatuksensa ja sitäpaitsi oli jo yö mennyt ja aamu tullut, eikä kreivitär voinut enää nukkua. Ovi aukeni, ja hän kääntyi samalla selin oveen. Kirsti, sanoi kreivitär, katsomatta taaksensa ja odottamatta neidin tuloa, eivätkö nämä juhlapidot olleet ihanat?
Mutta ennustukset eivät toteudu, ja aavistukset valhettelevat. Vaan yhtäkaikki ovat ne päivät hänestä ihanat, ja yhtäkaikki rakastaa hän virittää rinnassaan toiveiden tulen tuikkamaan. Sillä siinä on hänen elämänsä, ja siinä on hänelle sen sisältö. MITEN TAHTOISIN EL
Mutta se juuri oli suloista hänestä. Juuri silloin saattoi hän ajatella ja työskennellä voimakkaimmin. Ja juuri sitävarten olivat tällaiset suurkaupungit ihanat olemassa: niissä voi elää omaa elämäänsä ja olla yksin paremmin kuin synkimmässä Lapin korvessa. Ainakin tunsi ihminen itsensä niissä yksinäisemmäksi.
Koko sen laveata pihaa, jossa lähteet pulppusivat ja tuoksuvat kukat viehättivät silmää, ympäröivät joko sievät pylväskäytävät viehättävine sohvineen tai suurempien huoneiden ihanat fasaadit. Vietiinpä meidät komeaan marmorikuvilla koristettuun vastaan-ottohuoneeseenkin ja kestittiin heti kahvilla ja tupakalla.
Tässä nyt näin uni-morsiameni näkyväisenä ja todellisena. Nämät kasvot, niin hienot, niin tunnokkaat, niin puhtaat; ne olivat välikohtana Vernerin ja neitsy Marian kasvojen välillä. Hänen muotonsa oli niin klassillisesti puhdas kuin Psychen, jonka sittemmin näin Neapelin maalaus-kokouksessa; mutta nuot suuret, vilkkaat, ihanat silmät ilmoittivat, ett'ei tämä ollut kylmä kuvapatsas.
Lapsenlemmen, nuoruushemmen, kotitarhat, taatonhelman, kruunun ja kuningasnimen! Ihanat, kerkeät keväimet sulle hän uhrasi ilolla, mitä voitti? Murhemieltä, yötä talvista, ikuista, sydäntuskaa tummempata!
Kun kerran kävin jälestä Sillä paikalla samalla, Jopa saariki saneli, Saaren rannat raukotteli, Itkivät ihanat nurmet Ahot armahat valitti, Nuoret heinät hellitteli, Kuikutti kukat kanervan, Tuota piian pillamusta, Emon tuoman turmellusta. Eipä noussut nuori heinä, Kasvanut kanervan kukka, Ei noussut sinä ikänä Sillä tuhmalla sialla, Kuss' on piika pillattihin, Emon tuoma turmeltihin.
Milloin heleässä korkuudessa viipyivät kauvan hänen ihanat silmänsä, ja koko hänen olentonsa hengitti vakavuutta ja hurskautta, milloin vaivutti hän taasen katsantonsa alas kohden itäisiä maita ja seisoi salaisesti hymyten ja niinkuin uneksuen unta pyhää.
Täss' on seinät särkynehet, Katot maahan murtunehet, Lattiat lovistunehet, Rikki ruudut ikkunoista: Laulan seinät seisomahan, Katon päälle kaartamahan, Laulan lattian lujimman, Ruudut ikkunan ihanat. Viel' on seinät siivotonna, Katto noen karvallisna, Lattia lakaisematta, Peite puuttuu ikkunoilta: Seinät laulan loistaviksi, Katon kullan kiiltäväksi, Laulan silkit lattialle, Taivon ikkunan etehen.
Kreivitär Eeva Bertelsköld, syntyisin Falkenberg, oli ulkonäöltään ikäänkuin ajan vaikutuksen kovettama; tuo muinoin hoikka, notkea vartalo oli laihtunut ja vähän kangistunut; nuo tulisen ihanat kasvonpiirteet olivat käyneet vähän ankarammiksi; mustaan tukkaan alkoi ilmaantua muutamia hopeanhohtavia hiuksia; ainoastaan mustat, muinoin säihkyvät silmät olivat vielä säilyttäneet hurmaavan loistonsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät