Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
"En tahtonutkaan antaa lapsellemme nimeä hänen mukaansa, vaan kaikista ensimäisen rakkauteni, lapsellisen ihailuni esineen, Maikki tädin mukaan. Koska nyt olen alkanut ripittää itseäni, tahdon sen tehdä loppuun asti. Näetkös Doraseni, vaikka niin suuresti kunnioitan ja ihailen äitiäni, en ole kuitenkaan koskaan ollut häneen niin sydämestäni kiintynyt kuin Maikki tätiin..."
Ja kuultuani Khrysippoksen osaavan, käyn hänen kirjoihinsa; mutta en ymmärrä hänen kirjoittamiansa: etsin siis selittäjää. Ja tähän asti ei ole yhtään mitään ylvästeltävää. Mutta kun löydän selittäjän, seuraa, että tulee noudattaa neuvoja, ja tämä yksin on ylhäistä; sillä jos ihailen vain juuri selitystä, mikä muu minusta on tullut kuin kielimies viisaustieteilijän sijasta?
»Niin, niin, sano vaan ehkä sinulla on oikein. Mutta käsitäthän sinä minua? Minä rakastan, minä kunnioitan, minä ihailen häntä niin suuresti. Onhan sinulla itselläsi lapsi auta minua Jaakko, autathan?» Hän vapisi, hänen äänensä oli itkunsekainen, hän oli käynyt yhä enemmän kumaraan, yhä nöyremmäksi. »En.» »Onko se sinun viimeinen sanasi, peruuttamattomasti viimeinen sanasi sinä et tahdo?» »En.»
"En! olen H:n kaupunnista. Nimeni on Albert D." "Ah! ehkä olette tukku-kauppiaan D:n poika?" "Niin olen". "Olipahan oikein lystiä!" vastasi vanha herra, "tulla tuttavaksi sen kunnon miehen pojan kanssa. Nimensä on kun puhdas raha, mutta varsinkin on hän tuttu kunnollisuudesta, ahnettimattomuudesta ja jalomielisyydestänsä. Ne ovat avuja, joita korkeasti ihailen, ja jotka ovat oman elämäni esineenä.
Petronius painoi seppelöidyn päänsä hänen rinnalleen ja virkkoi hymyillen: "Minä olen siinä tapauksessa orjattaren orja. Minä ihailen sinua, jumalattareni, kiireestä kantapäähän asti."
Mutta hän on jokatapauksessa reipas, tuo meidän Nicolas, ja minä ihailen kunnon veljemme tarmoa ja lujaa itseensä luottamusta, koska hän menee tuolla tavalla tuntemattomaan maahan sillä tyynellä varmuudella, että hän panee sen valtansa alle ja kansoittaa sen."
Tähdet kalpenivat ja aamurusko kajasti idästä, kun Prokopius lähti ystävänsä luota. "Cethegus", sanoi hän lähtiessään, "minä ihailen sinua. "Jollen olisi Belisariuksen historioitsija, rupeaisin sinun historiankirjoittajaksesi." "Se olisi hauskempaa", vastasi prefekti levollisesti, "mutta vaikeampaa." "Mutta minä pelkään nerosi terävyyttä. "Se on ominaista meidän ajallemme.
Esimerkiksi orpanamme, rouva M.; eikö hän ole varsin kunnioitettava ja rakastettava nainen? Ja kummoinenka on hänen miehensä? Entä Emma S. ja Hedda R...." "Niin, ja Penelope ja sisaria koko komppania ... ah! Helena kulta! noita rouvia minä pidän suuressa arvossa, minä kunnioitan ja ihailen heitä; tahtoisinpa olla heidän tapaisensa, mutta yhdestä asiasta olen varma siitä ett'en tuota saata.
Palmupuistot, loistokukat, Teitä kaukaa tervehdin; Kaukokansat, onneanne Usein, usein haaveksin. Rientoinne myös rikka'utta Muistelen mä kaihoten; Veren, tunteen vilkka'utta Voimakasta ihailen. Kaukokansat eteläiset! Innostua voitte te! Vapauden valtakirjan Verellänne ostatte! Kaukokansat eteläiset! Tulta teill' on lempenne, Vauhtia on riennoissanne Mutta mit' on maassamme?
»Mikäkö on ihanin hetki?» vastasi verenpisara lämpimin äänin. »Se, joka paraikaa käsillä on! Yötä minä ihailen, sille minä ylistystäni laulan.» »Kaunis se minustakin on», palsami vastasi, »kun näin kahden hämärässä kuiskailemme, kun vain aavistamalla toisensa tuntee ja ainoastaan silmäin väikkeen selvästi näkee.
Päivän Sana
Muut Etsivät