United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kasvot olivat ihmeellisen kauniit ja hienot; niistä loisti hyvyys ja kainous, jommoista ei usein Sir Peter Lely'n naisen kuvissa tavata; ja silmät ja hymyily ilmoittivat viatonta iloa ja onnea. "Mikä selvä varoitus sinä, oi suloinen kuva, olet sitä halua vastaan, jota kaunis sukulaisesi voisi minussa herättää!" sanoi Kenelm itsekseen kääntyneenä tauluun.
Robert läheni vuodetta ja kumartui sairaan puoleen. "Hyvää iltaa, Daniel", kuiskasi hän hiljaa. Daniel avasi verkalleen silmänsä. "Hyvää iltaa", vastasi hän tuijottaen Robertiin tylsällä, ilmeettömällä katseella. Mutta sitten hän tuli tietoonsa, silmästä loisti hymyily, koko ruumis alkoi vilutautisen tavoin täristä ja hän virkkoi: "Olittepa oikein hyväluontoinen, kuin tulitte?"
Meillä on huone teitä varten." "Kiitoksia paljon; mutta minä palaan Londoniin tunnin kuluttua. Odottakaas hetkinen. Te olitte hänen tykönänsä hänen viimeisellä hetkellään. Kuoliko hän tyytyväisellä mielellä?" "Tyytyväisellä! se on tuskin sopiva sana. Se hymyily, joka jäi hänen huulillensa, ei ollut inhimillisen tyytyväisyyden vaikuttama; se oli taivaallisen ilon hymyily."
Sairas lapsi makasi, silmät oveen käännettynä. Iloinen hymyily valasi hänen kasvonsa, kun Fredrik astui sisään, lippu kädessä. "Oletko sinä Jumala?" "En, poikaseni, minä olen vain ihminen ja hyvin huono ihminen. Mutta katsos, hyvä Jumala lähetti minut tänne ja sanoi: tuossa viereisessä talossa on pieni sairas poika.
Tavallisimmatkin pikkuasiat huvittivat, sillä niistä tuli aina esille, että he rakastivat samaa, olivat samaa mieltä ja olivat juuri olleet sitä samaa sanomassa, minkä toinen oli ehtinyt sanoa. Alussa enimmäkseen Olavi puhui. Elli vain kuunteli, kasvot onnellisina ja huulilla hyväksyvä hymyily.
Mutta kun kello oli ensimmäiset vihansa purkanut, kun se rauhoittui ja tyynemmin ja säännöllisemmin lekkui, valtasi hänet niinkuin muutkin viehkeä, harras mieli, ja hän kääntyi arka hymyily huulillaan katsahtaakseen toveriaan, johon oli kirkolle tullessaan yhtynyt ja joka äsken oli toisten kanssa väitellyt. Mutta toveri oli poissa eikä näkynyt täällä muitakaan hänen heimolaisiaan.
Kuninkaan jaloisilla kasvoilla liikkui iloisa hymyily. Hän kohteli aateksivaisena vapisevan neitosen kättä, juurikun tahtoen sitä piloillaan punnita. "Saammepa puhella siitä hyvä De la Chapelle!" virkkoi hän.
Hieno, tuskin huomattava hymyily kiertyi Sinikka-rouvan kapeiden huulten ympärille. Kuten näette, vastasi hän. Minä tulin, sillä minä tarvitsin teitä. Mihin? Kaikkeen. Täytyihän minun saada neuvotella teidän kanssanne. Eihän minulla ollut ketään läheisempää. Niinkö luulette? Niin olen ainakin itselleni kuvitellut. Ja hän?
Sen sanottuaan tarttui hän Paulin käsivarteen ja meni taas vieraiden joukkoon, astuen sinne yhtä keveästi kuin ennenkin, kauneilla huulillaan tuo viehättävä hymyily. Nyt tiedän kaikki, teidän majesteettinne! laski hän leikkiään.
Kreivi Bernhard Bertelsköld oli seisonut ikkunassaan ja kuunnellut melua, huulillaan tuo ivallinen itserakas hymyily, joka niin hyvästi kuvasteli hänen luonnettaan.