United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pastori Törne oli kasvoiltaan laiha ja parraton, korkeaa kaunista otsaa varjosti tumma tukka, mutta mustat, syvällä asuvat silmät antoivat tavallisesti milt'ei synkän sävyn noille kalvakoille piirteille, paitsi silloin kun voittava hymyily niitä lievensi.
Gyllensvingel'iä näkyi kuitenkin jotenkin Berndtsson vaivaavan, jonka onnistui paremmin saada ystävällinen hymyily "hölmön" huulille; mutta saada puhua hänen kanssansa tai jättää hänelle kirje oli mahdotonta. Sen sijaan syötti patruuna häntä muutamilla historioilla ja tavallisilla trivialisilla reflexioneillansa, joita hän luetteli samoin kuin kippari viinilistaansa.
Luuletko sinä, että minä olen onnellinen tietäissäni, etten minä edes sinun ajatuksissasi saa olla ensimmäinen, ainoa?» »Ei, ei, mutta kuinka sinä saatat uhrata noin keveästi ?» Kornelia katsoi häneen. Hänen poskilleen tuli heikko puna; silmät täyttyivät äkkiä kyyneliin; huulilla värähteli sanomattoman surullinen hymyily. »Niinkö keveästi?» hän toisti.
Nuoruus katoaa, vuodet kuluttavat, mutta sydämen kauneus levittää kuitenkin kasvoille kirkkauttaan, joka kestää kauemmin kuin poskien puna, kauemmin kuin lemmen ensi hymyily, jopa kauemmin kuin aikakin.
Mitä he puhuivat, miten kirkkoherra suuresti kummastellen väliin silmäili nuorukaista; miten moni iloinen ja samalla surullinen hymyily laskeusi hänen huulilleen ja taas katosi, emme tarvinne mainita sillä tämän keskustelun seuraukset näkyvät pian. Aurinko oli laskeunut.
Pöytä järjestettiin uudestaan. Vennukin siellä taas oli muiden joukossa. Suupielissä oli peittämätön, ilkullinen hymyily. Esan mellastaminen kuului ulkoa tupaan. Vennua ihmetytti, ettei siellä ole ketään, joka tuota puolustaisi. Toisinaan hänen kasvojensa väre muuttelehti, se oli silloin, kun mieleen meni, että noinko ne pelkäävät Hautalan Jannea? Sitä ei *hän* olisi tahtonut.
Jo välähti hänen silmistänsä, hymyily palasi jälle hänen huulillensa, koko hänen muotonsa kirkastui. Hän oli nähnyt toisen nukkuvan miehen lakkarin suusta pullon suun tuikkaavan. Hän sieppasi pullon, mutta varovasti, ja kuin sotilas, joka voitettu lippu kädessä riemuitsee, hiipi hän hiljaan tuvasta ulos. "Te pullojunkkarit, hi, hi hii, hiih!" nauroi hän.
Hymyily oli hänellä hyvin kaunis ja miellyttävä, ja hän sanoi jäävänsä tänne koko kesäksi. Kun pastori tuli häntä venheellään noutamaan keskeltä selkää, oli hän hypännyt laivasta alas niin notkeasti kuin merimies.
Tämä hymyily sanoi Nehljudofille, että se mitä hän tekee, on pahaa. Hetkeksi hän pysähtyi. Vielä olisi taistelu ollut mahdollista. Vaikka heikosti, mutta vielä kuului totisen rakkauden ääni Katjushaan hänessä, joka ääni puhui hänestä, hänen tunteistaan, hänen elämästään. Toinen ääni puhui: katso ettet päästä käsistäsi omaa nautintoasi, omaa onneasi. Ja tämä toinen ääni tukehutti ensimäisen.
Sen vuoksi kuningas viihtyi siellä hyvin, niinkuin perhonen, joka hakee auringon valoa; mutta kankeat, turhantarkat naiset entisen hovin ajoilta, jolloin joka askelta selitettiin politiikaksi, jolloin vilpittömyys oli syntiä ja sovinnollinen hymyily vastalause valtiopäiväriitoja vastaan he eivät viihtyneet markiisitar Egmontin saleissa, vaikka niissä usein kävivät joko uteliaisuudesta tai "pelastaakseen vapauden".