Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Aterioidessa puhuttiin parhaastaan valtiollisista asioista. Häilyvät rauhan keskustelut tarjosivat aina siihen runsaasti ainetta. Joskus sanoi joku vanhoista kenraaleista kohteliaisuudesta minulle: nämä asiat eivät varmaankaan huvita meidän nuorta paroonitartamme, mutta minä pyysin aina hartaasti, että keskustelua jatkettaisiin.
Kunpa tuo sinun Magdaleenasi saisi häntä kuulla; ihan varmaan kääntyisi, sanoi kreivitär. Ja muista nyt varmaan olla kotona illalla. Se on mitä merkillisin mies. Ei se huvita minua, ma tante. Mutta minä sanon, että se huvittaa. Ja sinun täytyy tulla. Sano nyt siis mitä minulta tarvitset? Videz votre sac. Olisi vielä asiaa linnaan. Linnaanko?
Liisa ymmärsi tarkoituksen, vaan löi leikiksi. »Minun vahva puolenihan oli jo pienenä häitten hommaaminen.» »Niin, mutta enemmän vielä hautajaisten», sanoi Elsa. »Ei ne nyt enää huvita minua, mutta häät! Se on jotakin. Silloin minä juoksen jalat olalla vaikka päivät päästään», sanoi Liisa. Siihen jäi keskustelu siitä, eikä Elsa ruvennut puhelemaan nyt muutakaan.
Niinkuin kiiski minä uhallakin etsin tuulenpuoleista rantaa, en kiusallakaan mene tyynen puolelle, missä muut minun kokoiseni kalat kaislikossa uiskentelevat ja leikkiä lyövät. Sellainen lapsellisuus ei minua enää huvita, minä heitä säälin ja halveksin. He ovat niin nuoria ja viattomia, luulevat vielä maailmassa olevan jotakin iloitsemisen aihetta "harrastavat" yhtä ja toista!
"Nyt sinulla on paikka tiedossa, vaikk'ei minua lainkaan huvita, että taas ehkä erkanemme, sillä olisimmepa kyllä toimiin tulleet yhdessäkin. Mutta toiselta puolelta on se erittäin sopivaa, että pääset palvelukseen, sillä en minä juuri kehoita sinua täänlaisen vanhan mummon toimissa pyörimään, kun vaan palveluspaikkoja on saatavissa."
Hän oli aivan kuin ei olisi tuntenut eikä Esteriä huomannut toisia paremmaksi. Esteri oli kiihdyksissään. Sitten loppupuolella iltamaa muutamalla tanssinväliajalla tuli herra Levon tervehtimään ja puhelemaan Esterinkin kanssa. »Te ette tanssi, olen huomannut», sanoi Esteri. »Minä olen siihen jo liian vanha», vastasi herra Levon. »Se ei minua huvita enää.» Esteri joutui sanattomaksi.
Ei aurinko eikä sirkat minua enää huvita, sillä näinhän minä taas niin kylmän selvästi, ettei minulla voi olla mitään odotettavaa. Taas hän joutuu kauaksi minusta, saran toiseen päähän. Kohta jo iltakellokin soi, kohta on heinänteko lopussa, kohta päättyvät nämä ihanat päivät, ja arvaamattomiksi ajoiksi hän silloin minun silmistäni jälleen häviää.
Sinä olit aina kiltti poika ja ahkera ja ansaitseva myöskin. Muistatko kuinka sinulla oli tapana myydä nekkuja kirkonmäellä pennistä tai napista? Sinä tienasit aikalailla välistä, etenkin nappia ja sinua nimitettiinkin Nekka-Janneksi. JANNE. Mutta, mamma hyvä, nuo jutut eivät yhtään huvita vieraitamme. Eikö siis ? ANNA. Puhu sinä!
Pikku Greeta ja eno Fritz tulivat erittäin hyviksi ystäviksi, ja hän kysyy vielä usein minulta, milloin eno palajaa takaisin; eikä mikään huvita häntä enemmän kuin istua polvillani Fritzin kuvan edessä ja kuunnella, kun minä kerta toisensa perästä juttelen vanhoista Eisenachin sälyhuoneen puheistamme taikka niistä päiväkausista, joita vietimme honkametsissä, kun keräsimme puita talvivalkeata varten.
Minä lähdin ulos hankkiakseni itselleni linnun, ja te tiedätte, hra Edwards, mihin sitä tarvitsen; nyt olen saanut sen ja palaan taas kotiini, sillä minua ei huvita tämän hävittävän teurastamisen katseleminen, jota te toimitatte ihan kuin ei pieninkin elävä olisi luotu hyödyksi eikä hävitettäväksi".
Päivän Sana
Muut Etsivät