United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanna punastui yhä enemmän, kumartui alas ja raaputti ison varpaan kynnellä maata. Eipä minua väsytä, hän kuiskasi. Valkoiset hampaat hohtivat kuin helmet huulien välissä. Tuolla kivellä olisi mukava istua, pitkitti Yrjö. Sanat olivat tavalliset, kuivat ja levolliset; ääni vaan hiukan värähteli. Mutta sisässä kuohui kuin tulivuoressa ikään.
»Jos rouva tulisi katsomaan. Se on ihan kirjavana.» Alma tuijotti kuulematta, tajuamatta. Tuijotti vaan, kun näki huulien käyvän. »Herra Jumala, onko rouva kipeä?» Miina tuli likemmäksi. »Lähdenkö minä hakemaan rehtoria koululta?» »Ei, ei!» »Mutta te olette kipeä?» »En ole.» »Jaksattekos nousta katsomaan Arvia? Kyllä siinä taitaa olla rokko.» Alma vuovasi ylös.
Huoneessa oli valoisa, ja Nehljudof näki ensi kerran selvästi, lyhyen välimatkan päästä, hänen kasvonsa: rypyt silmien ja huulien luona ja silmien turpeuden. Ja vielä enemmän kuin ennen rupesi Maslova häntä säälittämään.
Tämän omituisen hunnun alta kiilti kaksi suurta silmää, ja pari hienoa päivettynyttä, kultaisilla rannerenkailla koristettua käsivartta piteli käsillään kitaraa. Tuskin voi hänen kasvojensa piirteitä huomata, niin pieniltä ja himeiltä ne näyttivät; ainoastaan hieno terävä nenä kuvautui suorana viivana punaisten huulien yläpuolella. Luutnantti seisoi kuin kivettyneenä.
Hän luuli heränneensä siitä, että joku kuiskaten puhui huoneessa, mutta kun hän avasi silmänsä, ei Lygia ollut hänen luonaan. Ainoastaan Ursus seisoi kumarruksissaan lieden ääressä, kohennellen harmaata tuhkaa ja etsien sen alta hehkuvia hiiliä. Löydettyään niitä hän rupesi puhaltamaan sellaisella voimalla, että olisi luullut sepän palkeitten eikä ihmisen huulien olevan työssä.
Kreivi Lejonborgin ohuitten huulien välistä kuului ölisevä äännähdys. Kuka piru on kirjoittanut moisia hulluuksia? huusi tutkija. Minä ... en tiedä, sammalsi tutkinnonalainen tuijottaen eteensä kuin mielipuoli. Ja miten h...ssä sinä olet voinut takertua kiinni mokomaan?... Oletko kokonaan kadottanut järkesi, kun suotta panet vaaranalaiseksi elämäsi ja kunniasi!
Tämä oli neljänkymmenenviiden vuotias nainen, jolla oli varma, vaikkakin hieman eriskummainen, vääntynyt käytös, tehden saman vaikutuksen kuin polkupyörä puolitaitavan pyöräilijän käsissä; kasvoillaan oli hänellä kohtelias, imelä hymy, ja usein nähtiin kielenpään äkkiä pistäytyvän esiin ja katoavan ei suinkaan klassillisesti kauniitten kaarevien huulien välitse.
Mutta hän ei voinut eheällä kärsivällisyydellä kantaa kohtalonsa kovuutta, vaan tuskastui ja murisi taakkansa tähden ja noiden yhteenpuristettujen huulien ympärillä asusti tuo kylmä, kankea piirre entistään silmäänpistävämpänä.
Mutta hän oli ulkonäöltään terve ja kukoistava niinkuin olisi ollut vasta kahdenkymmenen vanha. Merkkejä sydämen kovista taisteluista, joissa hän oli niin suurta rohkeutta ja kieltäymystä osoittaen päässyt voitolle, näkyi ainoastaan kauniiden silmäin syvällisessä totisuudessa ja eräässä huulien ympärillä olevassa piirteessä, joka muistutti isän lujaa, tarmokasta luonnetta.
Hänen tarkka silmänsä havaitsi heti suitsevan papirossin Bruunon huulien välissä, mutta hän ei maininnut siitä mitään; hänen tyyni ilmehikäs katseensa puhui kuitenkin tarpeeksi Bruunolle, joka heti viskasi pois puoleksi poltetun papirossi-pätkän.