Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Niin no jos sinulla on sellainen keino, että vaaratta voit pelastaa hänet, niin tee se! Huttunen. Kuinka! Sinä, Roponen, suostut siihen? Kipuna. Se on tietty. Huttunen. Meidän pitää muistaa, että hän on meidän esivaltaamme. Ei saa nostaa kättä esivaltaa vastaan. Juvakka. Jos hän tekee meille vääryyttä, niin on meillä oikeus vaikka häneen itseensä tarttua. Huttunen.
Huttusen pojat hymyilivät, eikä siinä näyttänyt sen suurempaa konstia olevankaan. Mutta minuun katsoessaan muuan poika käytti tuota hampaitten näyttämistä syrjätarkoituksiin. Senjohdosta lausuin Huttuselle melkein näin: "Paljon olet sinä saanut aikaan, Esaias Huttunen, ja kaiketi vielä paljon toimitat, ennenkuin hautaan pääset, eivätkä sinun harrastuksesi tavallisesti ole järkeä vailla.
Eräänä elokuun iltana tuli Esa Huttunen luokseni ja pyysi minua mukaansa Peräniemelle "musiikkia kuulemaan." Vaikka en ole mikään taiteen tuntija, huomasin Esan puheesta heti, että hän "musiikilla" tarkoitti lasien kilinää Peräniemen ravintolassa. Minulla tietysti ei ollut mitään semmoista musiikkia vastaan. Olimme siis yksimieliset siitä, että meidän sopi lähteä sinnepäin.
Soipahan vain niinkuin muutkin kirkonkellot ja muistuttihan se niinkuin ne aina tekevät ja niinkuin niiden tuleekin tehdä, että kerranhan sinunkin, Jussi Huttunen, kuoleman pitää, kerran tilille töistäsi joutuman. Mutta niinhän se soipi kaikille muillekin, eikä hänelle enemmän kuin muillekaan, muistuttaen kaikkia ihmisiä yhteisesti eikä ketään erittäin.
Huomasi sen Kinnunenkin ja myönsi: »Semmoistahan se on koko se Kontiolahti ja koko Join seutu, vähän tuppisuuta väkeä.» »See-mmoista!» innostui Huttunen, painostaen: »Ja varsinkin se Koposen talohan se onkin itaruudestaan ja saituudestaan kuuluisa.
Mutta kun se saa, syöpi se enemmän kuin suuri hevonen. Kipuna. Se on totta. Juvakka. Turhaa minustakin on, ett'ei aika pojalle anneta viinaryyppyä. Huttunen. No, eihän teistä mihin pääse. Susi. Näitkös! Tekipä mielesi kumminkin! Huttunen. Kun oikein ajattelin, niin eihän tuo yksi ryyppy pahaa tee. Roponen. No, nyt voimme ryhtyä puhumaan painavammista asioista. Kipuna. No niin! Susi.
Toisinaan kävi talonväki kieltelemässä, mutta Ville selitti jokaiselle, että hän oli yhtä hyvä mies kuin muutkin, jotka siellä olivat. "Ja miksei sitte tämmöisessä kapakassa saisi laulaa?" Vastausta odottamatta vetäsi hän aina vaan uusia virsiä. Myöhemmällä aloimme haaveksia. Minä ainakin kallistin pääni pöytään ja kuuntelin, kuinka Esa Huttunen kuorsasi.
Ja arvelipa se Vatanenkin, että mene tiedä jos hänkin pyörähtäisi Antin mukaan...» Nyt alkoi ukko Hyväristäkin epäilyttää. Kun Huttunen sattui levähtämään, huomautti hän: »Kun et nyt vain valehtelisi vähän liikojakin sen Ihalaisen ja Vatasen niskaan!»
Nyt kun kesä jo kallistuu syksyn puoleen ja yöt arveluttavasti pimenevät, olen tahtonut piirtää nämä rivit opiksi ja ojennukseksi niille, jotka asuvat rauhattomissa esikaupungeissamme. Ja miks'ei myös muille, jotka sattuvat semmoisiin tilaisuuksiin kuin ne, mistä Esa Huttunen ja minä olemme niin kunnialla selvinneet.
Hyvärisen väki kuunteli sitä alussa viisaan näköisenä, mutta jo pani miettimään, kun Huttunen selitti: »Vatasen Jussin kanssa ajoivat vastaan ja tuli siinä tarinoiduksi, niin Ihalainen sanoi, että hänellä on työpaikka tiedossa Ameriikassa ja on ostanut jo piletin aina perille asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät