Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Husula oli pysynyt syrjässä ja vaiti, mutta nyt meni hän Löfvingin luo, joka seisoi yksinään. Onnen ilmaus kirkasti nuorukaisen muutoin niin haaveksivat kasvot, ja kapteeni arvasi, että Juhanalla oli jotakin sydämmellään. No, poikani, ymmärräthän, että olen pyytänyt sinuakin, sanoi Löfving iloisesti, tarjoten hänelle kättä.
Oli miten oli, kirjat olivat vahingoittumattomat. Niin voi Herra pelastaa, kun hän tahtoo. Kertomus oli lopussa, ja sitä seurasi yleinen hiljaisuus. Juhlallinen vakavuus kuvastui kaikissa, jotka olivat kuulleet vanhuksen ihmeellisen kertomuksen. Ei halunnut kukaan katkaista äänetöntä hiljaisuutta, kunnes vihdoin Husula kysyi mitä kirjoja laatikossa oli.
Taas seurasi vakava vaitiolo, mutta Husula otti kanteleensa ja rupesi laulamaan: Voi, Herra Jumala armosi suo, Vie meitä pois pahan vallasta, Sinulle jokainen tuskansa tuo, Sinun on valta ja kunnia. Omiin ajatuksiinsa vaipuneina ei ollut kukaan huomannut vanhaa miestä, joka hiipivin askelin oli tullut metsästä, aikoen laulun kestäessä kulkea heidän ohitsensa leiriin.
Herra kenraali, huusi Husula, unohtaen kaiken muun paitsi vaaran.
Katsokaa, nämä ovat tulleet apuanne rukoilemaan. Näitä nähdessä haihtui väri Wrangelin poskilta. Te olette heidän viimeinen toivonsa, jatkoi Husula.
Kun lähetystö kuletettiin takaisin, puhutteli sitä joku murteellisella venäjänkielellä. Attila tunsi kohta Löfvingin äänen ja kertoi hänelle samaa kuin everstiluutnantillekin. Löfving puolestansa pyysi viemään terveisiä vaimolleen ja tiedon, että hän ja Martti voivat hyvin, mutta että Tapani ja Husula olivat kaatuneet. Tapani oli viimehetkenään ajatellut vaan äitiänsä.
Tuolla etäällä naisten ryhmän läheisyydessä seisoi vieras, nuori soturi. Kuka hän on? Husula katseli katselemistaan, eikä voinut silmiänsä uskoa, mutta hän, Maria, se sittenkin oli. Kelmeänä, mutta päättäväisesti astui hän Marian luo, ojensi hänelle kätensä ja lausui värähtävällä äänellä: Hyvästi! Pysy hänelle uskollisena. Kelle? Hänelle, jota rakastat, ja joka rakastaa sinua. Tiedän kuka hän on.
Tämän talon isäntä ja hänen veljensä olivat, samoin kuin useimmat suomalaiset, seuranneet Kaarlo kuningasta hänen rohkeilla retkillään. Veli kaatui Liesnan luona, mutta Husula itse oli päässyt hengissä Siperiaan ja vihdoin kotiin Suomeen. Palatessaan hän tuskin tunsi maatansa tahi taloansa.
Kiitos kaikesta, huusi hän ja syöksyi ulos. Tuolla ulkona riensivät kaikki kiirehtien riveihin, mutta viime hetkenä tahtoi Husula vielä sanoa jäähyväisensä Marialle, ehkä ijäksi. Sitten kun hänelle oli selvinnyt, että Martti oli häntä onnellisempi, oli hänen tulevaisuutensa muruiksi musertunut.
En laisinkaan, huudahti poika innostuneena. Husula ja minä olemme luvanneet taistella niin rajusti, ettei vihollinen ehdi silmiään ristiä. Kun emme voi seisoa, ammumme vielä maastakin niin kauvan kuin elämme. Nyt tunnette sotamiesten mielialan, vastasi Hohti, ystävällisesti katsellen Mariaa, mutta mitä te itse ajattelette?
Päivän Sana
Muut Etsivät