Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Nyt tulee hauska, kystä korppi saa.» Hän tunsi joka miehen joukostansa, niin nimeltä kuin koko laadultansa, jokaista tarkkas, jonka nähdä voi, kuin isä kullekin hän sanan soi: »Noin, Kalle Hurtti, kas se sattui maaliin, ei enää keikkune, ken sai sen saaliin! Korpraali Flink, ain' äityy ammunta! Voi, Pekka Pistol kaatui, peijakas! Vahinko, kunnon poika niinkuin kulta!
Nuotiolla puuttunut ei juttu, missä Hurtti vanhus istui vaan; usein kertoi sodan, rauhan tuttu yöhön myöhään muistojaan, tulta piippuun yhä peukaloi, sammuksiin jo taas sen tarinoi. »Kolmas Kustaa oli mies», hän kiitti, »Ryssänmaankin rouvaa ylpeää vastaan rynnisti, niin että riitti; aika toinen, toinen tää; kuninkaan ol' liekkiin tuttu tie, marskikin nyt liian hyvä lie.
Koskaan vielä, Sen tunnustan, en miestä kohdannut, Niin kärmeen ilkeätä kiusaamaan; Mull' tuntui juur', kuin oisin kiinni ollut, Kun tuumahansa olin suostuvinain! Ja kuitenkin hän teeskenteli niin, Ett' hullua en tullut viisaammaksi, Vaan malta hiukkasen! Mun tietä lystää, Kuin pitkälle hän aikoo, mitä täällä Hän sydän-yönä tahtoo vehkeillä? Kai konnantyötä... Hurtti tulee takaisin.
Ootkos mitään nähnyt? HURTTI. Ei, tyyntä kaikki on. Ma silloin tällöin Vaan korpin kuulin suolla raakuvan. RAPP. Se ruokaa raakuilee. HURTTI. Uh, oikeinpa Käy kamalalle! Tää on pahempaa, Kuin kuulain eessä seisoa. RAPP. Hyi, lempo! Et aaveita sa peljännekkään, Hurtti? HURTTI. En ... mutta ellei heihin pysty kruuti Ja kuulat. RAPP. Juoruja, niin peikon kynnet Ei pysty sinuun myös.
Jättäessään pyssyn palvelijan huostaan hän sanoi: »tämä ase on tänä päivänä puolitoista hengeä pelastanut». Kun kaikki läsnäolijat ihmettelivät tätä puhetta, niin isäntä selitti, että hän metsässä pyssyllään oli pelastanut oman henkensä sekä torpparinsa ja vanhan sotatoverinsa Hurtin pahoin haavotettuna »karhun kourista». Hurtti oli kerran ennen sodassa pelastanut nykyisen herransa ja silloisen päällikkönsä varmasta kuolemasta ja isäntä oli nyt iloinen siitä, että hän oli saattanut maksaa Hurtille vanhan velkansa.
Se konna olkohon Sitt' häijyn hengen kanssa liitossa, Jott' maahan mua paiskattiin, tai veikö Sen hitto elävältä. Tulta mointa En silmieni eessä nähnyt koskaan! Kuudes Kohtaus. Hurtti. Rapp. RAPP, tulee äkkiä näyttämölle. Noh, pirua! Sa Hurtti yksin täällä? Miss' kapteini? HURTTI. Ma luulen hiidessä.
»Ennen maailmassa sitä luuli, ettei mitään sen vaikeampaa ole kuin piiskat, silloin kun niitä odotti mutta sitten kun ne oli saanut, se ei ollut mitään. No eihän tässäkään auta muu kuin lähde, Liisa, ja ota hurtti humööri ja repäsevä meininki.» »Mene niinkuin olisit jo siellä!» toimitti Viion leski. »Olisin minä kuitenkin, Viioska, teiltä halunnut jonkun hyvän sanan tahi edes puoli sanaa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät