Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Vihdoin alkoi kuitenkin aurinko paahtaa niin kuumasti, että hänen täytyi paeta palmupuitten suojaan, jotka näkyivät jonkun matkan päässä rannasta. Nyt hän huomasikin, ettei seutu ollutkaan niin autio kuin hän oli luullut, sillä hänen korvaansa kuului kirveen iskuja ja hetken kuluttua hän tapasi useita puunhakkaajia, jotka kaatoivat puita.
Kestää tätä tilaa oli mahdotonta; mieletöntä olis ollut kauemmin vastaan taistella; pako oli välttämätön. Höyrylaiva, keulaansa merta vasten tunkeva ja rikkinäisenä, oli verrattava ihmiseen, joka äkäilee uidakseen vedenpinnan alate, suu auki. Kapteini Anderson sen viimein huomasikin. Minä näin hänen itsensä juoksevan sen pienen rattaan luokse komentosillalla, joka ohjasi ruorin liikennöitä.
Murheissaan käveli prinsessa kauas pitkin maantietä, josta hairahtui poikkeamaan metsätielle. Käveli, käveli sitten metsätietä, kunnes hairahtui pienelle polulle. Ja niin johti yksi hairaus toiseen siihen asti, että hän muisti ajatella kotiinpalausta, mutta silloin huomasikin eksyneensä.
Nyt seisoi hän Pelastusarmeijan turvakodin luona ... seisoi pitkän aikaa. Jonkin vilahduksen hän huomasikin naisista ... mutta enempää ei hän heitä nähnyt... Oli pettynyt; häntä ei katseltu! Merkillistä untaan hän ajatteli ... ja ihmetteli, eikö se sattuma, että hän oli joutunut liikemies Suomenvaaran urakkaan, edistäisi hänen unensakin toteutumista jollakin tavalla.
"On se niin ... mutta kauppamiehellä on ja kirje." Topias otti kirjeensä esille, isäntä huomasikin, että se oli vielä auki. "Tule tänne istumaan," sanoi hän vaimolleen, "Johanna lukee ensin oman kirjeensä, sitten..." Johannan kirje oli pitkä ja lapsellisen puhdasta iloa täynnä; mutta viimeinen arkki loppui samassa kuin alkoikin ja Johanna sulki joutuin kirjeensä.
Kenties joku huomasikin hänen, mutta niinkin ollen ei tuo yksinkertaisesti puettu nainen herättänyt mitään erikoisempaa huomiota, joten Liisa tunnin aikaa käveltyään saapui erästä oikotietä suurelle maantielle. Häntä hiukan epäillytti antautua kulkemaan tietä pitkin, sillä ilta oli vielä koko lailla valoisa.
Ja kun rahat eivät riittäneet, panttasi hän kaikki kalliskiviset koristuksensa ja maksoi niillä rahoilla työväen palkkoja ja velkoja. "Kun ritari vihdoin malttoi mielensä ja peljäten palasi katsomaan taloansa, jonka uskoi jo olevan auttamattomasti rappiolla, huomasikin hän kaikki olevan kunnossa ja järjestyksessä ja vaimonsa juuri pelastaneen kaikki.
Hän oli jo poistumaisillansa, kun huomasikin vielä kysyä Petteriltä: "Mitenkäs se on ... onko sinulla rahaa, jos satut tarvitsemaan?" Petteri ei tiennyt mitä moiseen vastata. Ukko toki pelasti pulasta, lisäten poistuessaan: "No ota sieltä Siitosen kaupasta se housukangas ilman mitään ja sano jotta tottapahan isäukko sitten maksaa." Olimme nyt kahdenkesken.
Ensiksi hän aikoi ilmaista kuka hän oli, mutta hän huomasikin samassa, ettei se häntä auttaisi, sillä tuo roisto ei kuitenkaan koston pelosta uskaltaisi päästää häntä hengissä luotaan. Silloin äkkiä hänen mieleensä juolahti keino, millä pelastaa itsensä. Säästä minua! huudahti hän. Minähän olen vain köyhä dervishi, et sinä minusta hyödy yhtään.
Hänen väjyvät ja kavalat katseensa etsivät jotakin paikkaa, josta hän salaa saattaisi hiipiä sisälle, mutta eräs kalastaja Inkajärveltä huomasikin hänen samassa. Kalastaja oli viekas veijari eikä ollut huomaavanansa Jussilan tuumia. Tämä luuli sentähden aikeensa menestyvän.
Päivän Sana
Muut Etsivät