Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Ja metsä on sateenkuurassa ja päivä paistaa ja lintujen laulu soi ja kevät on mielessämme ja kevät on ympärillämme ja rakkautta huokuu koko maa. Lyyli! Birger! Minä rakastan sinua! Minun täytyy, täytyy saada rakastaa sinua, ymmärrätkö! Ah Birger!
Veldeslaakson kansa nukkuu vielä, Omia ei tunne kellojaan: Maa on herrain, kansa kirkon orja, Kumpikin on jäykkä vallassaan. Terveyttä vuorituulet huokuu, Vapahina virrat kohajaa, Mukananne, vapaudenvirrat, Veldeslaakson kansa temmatkaa! H
Mutta Saara ei puhunut mitään enään, vaan antoi mennä kaikki asiat päin mäntyyn. Niin kai, sillä hänen kasvonsa olivat tyytyväiset. Vehkeet huomataan. Lieneekö ihanampaa aikaa milloinkaan, kuin kevät-aika Pohjanmaalla? Eikö jokainen, jonka rinnassa vaan elävä henki huokuu, riennä tuota suloista aikaa avosylin vastaan ottamaan?
HECTOR. Sisästä mätä, vaikka päältä kaunis! Tuo soma varus sulle surman toi. On tehty päivätyö; nyt, Hector, huokaa! Ja lepää, miekka, kyllin sait jo ruokaa! ACHILLES. Kas, Hector, kuinka laskee aurinko, Ja hirmut yön sen huokuu kantapäillä! Kun päivä sammuu ja kun pimeys voittaa, Niin Hectorinkin viime hetki koittaa. HECTOR. Aseetont' älä koske, kreikkalainen!
Tuuli käy Pohjasta ja huokuu jäädyttävää kylmyyttä." Suurella vaivalla nousi Elshöft taas seisaalleen ja yritti Martin ja Leon nojalla astumaan. Mutta hän oli vielä liian heikko kestääkseen niinkään suurta vaivaa, ja muutamien askelten perästä lannistui hän maahan. "Jättäkäät minua tänne, ystävät!" rukoili hän tuskin kuuluvalla äänellä.
Aramis veikkoseni, sanoi d'Artagnan, joka inhosi melkein yhtä paljon runoja kuin latinaakin, lisää vaikeuden ansioon vielä lyhyys, niin saat olla varma että runollasi on ainakin kaksi ansiota. Sitä paitsi, jatkoi Aramis, huokuu siitä puhdas tunne, saattepa nähdä. No niin, mutta ystäväni, me palaamme siis Pariisiin?
Kauniisti hymyilee kukka, kauniisti tuikkaa tähti, kauniisti livertää lintu, kauneutta säteilee koko luotu maailma sentähden, että siitä huokuu, hengittää, hehkuu Jumalan rakkaus. Eivätkö samat iankaikkisen säteet voisi ilmestyä tuhatkauneuksina ihmishengessä, tuossa luodun maailman kuvastimessa? Niin, miksi eivät voisi, kun kuvastin vaan on valmis hiottavaksi ja puhdistettavaksi.
Olen kuoleva vaan mä ihminen. Mut kuitenkin neuvosherrojen tään annan tutkia aatoksen, mitä tuosta he tulevan luulee.» Hän vaikenee. On kylmä yö. Veet himmeät laivan laitaan lyö; kuin kuoloa korpien huokuu vyö, kuin kalmaa kaakko tuulee. TIET
Tuuli huokuu keveästi läpi lehtien, se kuiskailee niin hiljaa, ikäänkuin tahtoen olla häiritsemättä koko maailmaa, joka makaa unen helmoissa, unelmien vallassa.
Kaikkien kauniitten paikkojen kauneus sanoo: Jumala on ollut täällä, mutta elämä vähäpätöisimmissäkin elävissä kappaleissa, pienessä sammalessa, joka tänäpänä nousee maasta, pienessä lehdessä, joka on murtanut verhon, johon se eilen oli suljettuna, ja tänäpänä voitollisna liehuu päivänpaisteessa, värisevässä lumikukassa, jonka helppo koskenta voi hienosta varrestaan erottaa, mutta jota kuolleen maankuoren koko paino ei voinut estää päivän valkeuteen lykkäämästä elämä vähäpätöisimmässäkin muodossaan ei sano: "Jumala on ollut täällä," vaan: "Jumala on täällä;" ei ainoastaan: "Mestarin käsi on luonut meidät ettekö näe hänen töittensä täydellisyyttä?" vaan: "Elähyttäjän henki huokuu meistä ettekö tunne hänen läsnä-olonsa riemua?" ja tämä minusta näyttää koskevan syvemmälle sydämeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät