Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025


Lopon silmät rävähtivät auki, ja vetelyys sillä kertaa katosi. Ei vielä. Värjäri Rosvallin kartanoa tuntui ajattelevan. Sieltä rannalta, lutakosta? Jopa tekee hullun kaupan. Kortmanin rouvalta saisi paljon paremmalta paikalta talon ja vallan uuden. Ei semmoista harakanpesää kuin tuo Rosvallin näyttää olevan. Ja niinkuin hän sen möisi huokeasta. Paljonko tahtoo? No ei kuin viisitoistatuhatta.

Se tahtoo sanoa, missä meiningissä antaa maan? sanoi keski-ikäinen talonpoika liivimekossa. Antaa teille arennille, teidän nautintoonne huokeasta hinnasta. Onhan se sangen hyvä asia, sanoi eräs vanhus. Kunhan maksu vaan olisi kohtuullinen, sanoi toinen. Miksi emme maata ottaisi? Kyllähän siihen toimeen pystymme, maastahan leipämme lähtee!

Pois lähtivät hiihtämään. Mutta vanhempain miesten mielet saa voudin viina vähitellen nousemaan, ja innostuneina kuuntelevat he, mitä Panu kertoo kurjan orjan hinnaksi saaneensa. Kauppoja semmoisia ei oltu ennen tehty. Nyt ei puute Panun heimoa paina, kun saaliinsa suoraan kuninkaalle myyvät. Kaikki nahkat Kontojärven markkinoilla ennakolta ostetaan, ostetaan huokeasta ja kalliista myydään.

Mutta ei ainoastaan sanomalehtiä myydä kaduilla; tuhannet ihmiset, usein hyvin arveluttavan näköiset olennot, jotka ovat likeisessä yhteydessä rikostentekijäin kanssa, toimittavat kauppaansa kaduilla. Tulitikkuja ja leikkikaluja, hedelmiä, kukkia, kuvia, kelvottomia romaaneja, kaikennäköistä tavaraa, ja kaikki satumaisen huokeasta hinnasta.

Hän sai ne kaikki huokeasta, kun ei ostanut uusia kaupungista, vaan käytettyjä, vaikka vielä kulumattomia, ystäviltänsä ja tutuilta talonpojilta, jotka tunsivat Juhanan kunnon mieheksi ja sentähden antoivat hänelle hyviä kaluja helposta hinnasta. Ensin täytyi Juhanan ja Katrin hankkia tietoon ruoka koko siksi ajaksi, kunnes maasta ehti ruveta saamaan.

Ensinnäkin on hänellä lapsi, ja sitten eivät ihmiset uskalla julkisesti antaa hänelle ommeltavaa nyt, kuin Fonn on julistanut hänet paatuneeksi. Jollei hän olisi niin taitava ja jollei hän ompelisi niin huokeasta, ei hän saisi ollenkaan työtä. Nyt kaupungin naiset syrjäteitä myöten hiipivät hänen luokseen ompeluksineen.» »Se minusta on kummallista, että Kornelia Vik »

"Vai niin, se ei haittaa", sanoi ajuri, "minä ajan yhtä huokeasta kuin toinenkin; ehkäpä killingistä. Minne ajan?" "En tiedä", vastasin, "haluaisin tulla hiljaiseen ravintolaan, jossa ei ole kovin kallis." "Niin, niin, kyllä tiedän", sanoi hän ja sulki oven niin kovasti että säpsähdin. Sitten nousi hän ajaja-istuimelle ja ajoi pois, vieden minut mukanaan. Kello kävi kahtatoista.

KALLE. Isä, mitä sinulla on siinä pussissa? NIILO. Sain sattumalta tavattoman huokeasta kengät. SAARA. Kengät? NIILO. Arvelin, että kun Selmalla ei ole pyhäpäiväisiä laisinkaan. SAARA. Selmalla? NIILO. Johan hän nyt on aikaihminen... Pitäähän tytölle ruveta jo vähän SAARA. Joko myötäjäisiä hommaamaan? Sinähän olet huolellinen isä! Minusta kelpaavat Selman kengät vielä erinomaisen hyvin.

Olkootpa vain ... en minä heitä, vaan kun tuli muutenkin puheeksi... Eikö se ole etenkin hevoskaupoissa voittanut? tiedusteli esimies, ikäänkuin pois pyyhkiäkseen muistutustaan. Niissähän se on, vaan parhaat voittonsa se on kuitenkin elokaupalla saanut. Hyvinä vuosina ostaa huokeasta ja huonoina myöpi moninkertaiseen hintaan. Entäs kun tässä tuonoittain oli näppiään lyöden sitä kehunut.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät