Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Täällä tytöt kohta uteliaina rupesivat tarkastamaan kaikkia, huonekaluja, matka-arkkuja, matkalukemisia y. m., sillä välin kuin Planchette istahti keinutuoliin ja huokaili näitä raskaita valvomisvelvollisuuksiaan. Hänet herätti huokailuistaan yht'äkkiä Agneksen riemuhuuto: tämä seisoi avonaisen vaatekaapin edessä ja parpatti: Tytöt, tytöt! näin paljon vaatteita on hänellä mukanaan.
Patras venyessään kivillä rautaisen portin luona haukotteli, huokaili ja toisinaan ulvoiki: kaikki kuitenki turhaan siksi kunnes kirkon ovet suljettiin. Silloin kirkosta tuli Nelloki ulos ja puristaen käsillänsä koiran kaulaa sekä suudellen sen kuonoa, aina kuiskaili sille nuo yhdet ja samat sanat: Jospa vaan saisin nähdä niitä, Patras! Jos vaan saisin nähdä!
Milloin pysähdyimme ja puhuimme kauvan aikaa samalla paikalla, milloin astuimme edes ja takaisin nauraen ja itkien. Nastjenka tahtoi äkkiä kotiin, enkä minä rohjennut pidättää häntä ja tahdoin saattaa häntä. Me läksimme tielle ja neljännestunnin kuluttua saavuimme äkkiä rannalle, jälleen penkillemme. Hän huokaili ja uudelleen täyttyivät hänen silmänsä kyyneleillä.
"Kalpein kasvoin katselivat ihmiset hallan yöllistä hävitystyötä ja osoittivat suruansa mikä mitenkin. Muuan huokaili, toinen vuodatti kyyneliä, useimmat kuitenkin tyytyivät paljaasen päivittelemiseen ja iltasella olivat jo unhottaneet koko asian. "Rantalan isäntä ei tehnyt sitä eikä tätä noista kolmesta.
Tässä ilmoituskirje äkisti päättyi. Pannessaan sitä kokoon ja pistäessään sitä taskuunsa, Lomaque huokaili. Tämä oli muuten harvinainen tunteiden-ilmaus hänessä. Hän nojautui tuolin selkälautaa vasten ja naputteli kynsillään pöytään.
Niiden seassa olivat hänen isänsä ja äitinsä kuvat, ja niitä pidettiin Signen mestariteoksina. Sill'aikaa kun hänen isänsä huokaili inkvisitionin vankeudessa, ei hän voinut olla hetkeäkään sitä katsomatta. Nyt oli hän iloisemmilla tunteilla ottanut Valdemarin kuvan jälleen esiin.
Mä korpehen riensin kuin eksynyt lammas, Kun myrkkyiset nestehet mieleni vammas, Ja kauaksi, kauaksi jäi koti-talo, Ylt' ympäri huokaili synkeä salo, Mua haukata pyys peto, hirveä-hammas; Sen kauhea suu, kita uhkas mun niellä, Mä turmion reunalla seisoin jo siellä, Nyt pilkahti taas kodin ikkunan valo, Ja kohtapa löys minut Ystävä jalo, Me yhdessä kuljemme nyt koti-tiellä. Lumisilla ollessa.
Kukkonen jatkoi: »Ainoastaan siellä Onkamon Kinnusessa minä olen sattunut näkemään vielä suuremman tuvan.» »Ovat nuo päivätkin nyt pimeitä! Ei näet ole muuta kuin kaksi pimeää vastakkain!» huokaili emäntä itsekseen. Sitten taas vaiettiin, kunnes Kukkonen yritti: »Ilomantsilaiselle se Vatanen sanoi talonsa myöneensä. Paljonkohan tuo sai?»
Hurskas Hakomäen Ullakin tuo vanhapiika, joka niin totisena päätänsä nyökyttäen huokaili, oli minusta oikein naurettava. Hänen kirkkopuvun virkaa tekevä kohiseva tykkimyssynsä, avosuiset kenkänsä ja vanhan-aikuinen poimuhameensa saivat väkisinkin minut nauramaan. Huomaan kyllä että nauruni oli enimmiten kovin ilkeää.
Sakriksesta tuntui kuin olisi aurinko noussut ... ja kuitenkin se juuri alkoi laskea. Hän seisoi siinä ja huokaili... Tuli hämärä, Sakris katseli ikkunaan suuriksi auennein silmin, joiden autuaallinen hohde muuttui silloin tällöin kiivaaksi kiiltelyksi ... ja suu oli onnellisessa hymyssä. Välistä hänen rintansa huohotti.
Päivän Sana
Muut Etsivät