Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025


Tuiman tunturin laella Hiiden immet hyppelevät, kilvaten lumikiteinä, hapset tuulessa hajalla; susi juosta jolkuttavi, revontulet räiskähtävi, huokaavat lumiset aavat, taasen kaikk' on hiljaa, hiljaa. »On tulossa tuisku-ilma», tuumaa Kimmo, kiiruhummin sauva iskee, suksi potkee, vuoren varsi katkeavi.

Jos minä nyt voisin lopettaa kuvaukseni Verhne-Suetukista, niin olisi hyvä; mutta silloin olisi lukija saanut liika valoisan kuvan paikkakunnasta. Luonto on ihana, ilma sinisen kuultava ja ilman-ala hyvä. Leivästä ja rahan-ansiosta ei ole mitään puutetta, kaikki on totta, mutta asukkaat huokaavat kovan hirmuvaltiaan, juoppouden, orjuudessa.

"Tämänhän olet varsin selvästi tänäänkin saanut kokea, ja pian tulet vakuutetuksi, että mustain kristittyjen joukossa on yhtä monta jaloa ja uljasta ihmistä kuin valkea-ihoisissakin, joidenka ylenkatseen alla he nyt huokaavat. Usko Jumalaan ja hänen käskyjensä täyttäminen tekee meitä totisiksi, oikeiksi ja uskollisiksi ihmisiksi, olkoonpa ihomme musta, punainen taikka valkoinen."

enempi vielä alla veen on heitä, he huokaavat, ja siitä syntyy kuplat, nuo jotka näet, kunne silmän käännät. Sanovat saveen kytketyt: »Ah, synkät olimme alla armaan päivän piirin, sydämen kammioissa kaunan katku! Mudassa mustassa nyt raivoammeTuo laulu kuplii heidän kurkuistansa, sanoiksi saada sitä eivät jaksa.

Ettekö tiedä että minä isännän poissa ollessa olen niin hyvä kuin isäntä itse! Toinen Kohtaus. Voi mitä aikoja! mitkä ajat! Tuollaiset ovat nyt miehet ja naiset kurjat viheliäiset vielä tuhatta hullummat! He kallistavat päätänsä ja huokaavat: "Oi Ukko Jumala! Oi Herra Kristus!" Jospa sentään olisin päässyt sotaan, mut isäntä ei enää kärsi niitä, joita hän ennen on kärsinyt.

Miettehet kummat kulkevat mielessäin kuni tuulien tuvat, muistelot tummat, aikojen ammoin menneiden kultaiset kuvat: nuo olen rannat jossakin nähnyt, rannoilla saunat ja talot, valkeat sannat, saaret ja salmet ja ympäri huokaavat salot.

Lehdet huokaavat, kukat kiiruhtavat, vilja kasvaa yhä korkeammaksi; kaikki kasvit, kaikki ruohot kilpailevat siitä ken nopeimmin valmistuisi; elähyttävä vesi, joki, on apuna yhteisessä työssä, ja nuoren, taivaalle kohoavan auringon tehtävänä on levittää iloa työntekijäin ijäiseen toimeen." Tässä setä pakoitti minut katsomaan häntä kasvoihin.

Kyll' on väri, puhaltavat siinä toisilleen herrat, päästyään vesipuodille. On ihan niinkuin keskellä kesää, huokaavat taas toisilleen rouvat ... ihan kuin keskellä kesää, vaikka vasta ollaan alkupuolella toukokuuta. Ja kun eivät jäät vielä ole lähteneet! Niin, eivätkä tule laivat! Eivät tule ... vaan jos tämmöistä ilmaa vielä kestää muutamia päiviä, niin sulavat jäät paikoilleen.

Miehet istuivat sanaa sanomatta, veteen tuijottaen ja virran sydänyön tarinoita kuunnellen. Silloin kuuluu äkkiä kosken alapäästä voimakas huuto. Miehet säpsähtävät. »Puomi kiinni, puomi kiinnijatkaa huuto. »Jumalan kiitoshuokaavat tarinamaailmasta havahtuneet miehet, joista ääni ensin kuului hätähuudolta.

Se tie kulkee surun ja murheen laaksossa sanan oikeassa merkityksessä. He kaivavat näytteille kaikki syntinsä ja heikkoutensa, asettavat ne kuin pöydälle eteensä. Sentähden ovat he mielestään muita paremmat, ja erotakseen ympäristöstään he pukeutuvat synkeihin vaatteisiin, itkevät alati ja alati huokaavat ja pitävät kaiken maallisen menon Jumalalle kauhistuksena.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät