Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
"Pysykää te vain vaari kulta vielä kauvan peränpitäjänä, se on meille kaikille parasta", huomautti Katri ja lisäsi: "ette usko, kuinka paljon pidämme teistä; teitä rakastamme kaikki kuin silmäteräämme". "Kyllä sen tiedän, lapsi-kulta, kyllä sen tiedän, mutta kaukaa en voi isäntänä olla. Kuolema tulee, sen siipien humun jo korvissani kuulen, ja tulkoonpa vain, johan on aikakin.
Me kuolemme, mutta tasavallan aate syntyy jälleen meidän kauttamme! CASSIUS VANHEMPI: Nyt on keskipäivä, aika arvokas vanhain patriisein jälkeläisille. Veli, kuuletko humun kaukaa? CASSIUS NUOREMPI: Se on kansan riemuhuudot. CASSIUS VANHEMPI: Onko tikarisi peitoksissa? CASSIUS NUOREMPI: Tässä se on. CASSIUS VANHEMPI: Kuule, kuule, niinkuin laviinivyöry pauhu kasvaa. Ah!
Nyt päästiin vähän huojentavammalle tuulelle ja ruvettiin leikkiä laskemaan kaikin, sillä eihän Esakaan nyt saattanut ajatella, että tuota ukkoa olisi pelätty. Tämän humun kestäessä Esa yhtäkkiä virkkoi: »Mutta pojat! Ne veisasivat jotenkin komeasti.» Kyselevinä koettivat toiset pimeässä tutkia naamaa, että mitähän se tuolla meinaa?
Häntä ei nähty enää entisten iloisten toveriensa parissa, hän eli vain Ionen seurassa. Aamupäivin he paistattivat päivää ja soittivat ja lauloivat; iltaisin he jättivät kaupungin iloisen humun ja lähtivät veneretkelle merelle tai kuljeskelivat kohtalokkaan Vesuviuksen vehmailla, viinitarhapeitteisillä rinteillä.
FLAVIUS. Ei mielt', ei malttia, vaan aina hurja! Ei tietää tahdo, miten varat riittää, Ei humun tulvaa hillitä; ei kysy. Mihinkä kaikki menee, eikä huoli Hakea neuvoa! Ei ole moista Niin hyvää ja niin mieletöntä toista. Kuin käynee? Hän ei kuule, kunnes tuntee. Luen hälle lain, kun metsältä hän palaa. Hyi, hyi, hyi, hyi! CAPHIS. Hei, Varro, hyvää iltaa! Rahaako vaadit?
Paimenet, jotka kulkivat tien vieressä, soittivat torviansa, ja Junno tahtoi heitä kuunnella; hänen mieleensä muistuivat muinaiset ajat, lapsuuden suruttomat päivät. Hän kuuli myös metsän humun, kirkkaat kyyneleet virtailivat hänen silmistänsä, ja hän huudahti: »Oi suloinen Suomi, mun syntymämaani!
Hoiti tointaan vuotta monta Erkki-herra hartahasti, virkavuotta moitteetonta, aina tähän päivään asti; kuuli kumun, huomas humun, tulenlieskat taivahilla, kaikki niinkuin halki sumun, jok' ol' Erkin aatoksilla. »Maailman on tullut loppu!» tuumi Erkki hätään tähän, »siispä myöskin mull' on hoppu viranhoitoon vireähän.
Saapui vihdoin sinne ukko utra, itse Virokannas Karjalainen, joka syrjäisessä sydänmaassa eli yksin salon saunassansa, eli muinaisissa muisteloissa, lauleloissa ajan vanhan vainen. Hänkin nähnyt oli liekin lennon, kansan humun kautta korven kuullut, kaalonunna tuota katsomahan, vaikka tiellä jäänyt muista jälkeen.
Ja tuo valtaistuimelta sysätty pienokainen, jolle oli kerrottu Pariisin olevan paon päämääränä, nukahti taas luottavaisena vallankumousten pesäkaupungin humun tuudittamana. Salonkiin takaisin palattuansa tapasivat kuningatar ja ruhtinatar siellä nuoren ja ylhäisen näköisen naisen, joka seisoi kuninkaan edessä keskustellen tuttavallisesti hänen kanssansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät