Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
"Niinhän sitä kerrotaan", jatkoi Lauri, "että Eeva-Liisa hyppäsi veteen siitä syystä, että sulhanen oli hänet pettänyt". "Siitä juuri". "Mutta muistatkos sinä Vilhon?" lisäsi Lauri murheellisesti. "Mitä Vilhoa?" kysyi Rietu. "Sitä, joka hukkui", vastasi Lauri, "juuri tähän samaan jokeen. Kas sitä sitten oli kelpo poika! voi kuitenkin!
Minun isältänihän tuohon hukkui hevonen, orit, ihan kirkkokunnan kuulu, valtakunnan valio. Hirvestä en tiedä milloin se lienee hukkunut, mutta liepä sekin tapahtunut, kenpä heitä on paimenessa."
UUNO: Niin, Martta, miksi?! Siksi kai, että silloin minä olisin hukkunut. MARTTA: Mutta miksi... UUNO: »Miksi hukkui perheentoivo ja elämään jäi sen hylkylapsi», niinkö? MARTTA: Sitä en tahtonut sanoa. PALVELIJA: Herra pankintirehtööri... Sanoo olevan välttämätöntä asiaa.
Hänen vanhoilta näyttävät kasvonsa näyttivät vielä tavallistakin vanhemmilta, huulet olivat lujasti yhteen puristetut ja pelokkaina tuijottivat silmät Toiniin. Mitä nyt on tapahtunut? Etkö voi puhuakaan, pikku raukka? Toini veti hänet rohkaisevan ystävällisesti puoleensa. Isä on niin kipeä, änkytti lapsi. Hän hukkui Hukkui? Mitä sinä sanot?
Muistakaat, että rukous oli voimallisempi kuin P. Paavalin aavistukset, sillä hän sanoi 'näkevänsä, että purjehdus tulisi vaaralliseksi ja vahingolliseksi ei ainoastaan kalulle ja haahdelle, vaan hengellekin. Ja sitten kuin hän oli paastonnut ja rukoillut, hän yhtä-kaikki nousi ja sanoi, että Jumala oli hänelle lahjoittanut ne, jotka hänen kanssansa purjehtivat, ja vaikka haaksi hukkui, ei yhtäkään henkeä menettynyt."
Hänen mielensä kävi murheelliseksi, vaikk'ei hän itsekään olisi osannut syytä siihen selittää. Jos nyt olisi täysi yö, niin minä en suinkaan uskaltaisi jäädä yksistäni tähän pahaan paikkaan, johon munkki muinoin hukkui. Jospa Pierre ei vaan eksyisi tuohon katalaan kaislastoon!
"Tuossa seisoi kaikkein mahtavin lähinnä Jumalaa, korkein koko valtakunnassansa, avutta, näkemättä ja hyljättynä. Nuot kopeat ajatukset vaikenivat ja tuska tuli sijaan. Keisari huusi, ei kukaan kuullut häntä ääni hukkui vuoren kaikuun.
Järjestys ja puolustus lakkasi, sotapäällikön käskyt kaikuivat, mutta kuuroille korville, ja paluuretki katuja pitkin kävi hurjaksi pakojuoksuksi, jossa 60 Espanjalaista ja yli 1,000 Tlaskalaista heitti henkensä. Suurin osa näitä hukkui tai tapettiin yrittäessään yli kanavain, jotka vähitellen, niinkuin Surun yönä, täyttyivät ruumiilla ja sotakaluilla, joista muodostui hirvittävä silta.
Vielä eivät liekit olleet päässeet pyhyyden sisimpään osaan ja romalainen päällikkö toivoi voivansa säilyttää tämän osan rakennuksesta kun muuan hänen sotilaistansa vei tulisoiton temppelin esirippuihin, jotka silmänräpäyksessä syttyivät. Titon täytyi silloin vetäytyä takasi ja koko tuo komea rakennus hukkui tuleen ja liekkeihin.
Raikkahasti raikui silloin riemuhuudot sotilain: Sorrettujen huokaukset hukkui riemuun sortajain; Huudot kuullen, kuoleva nous' talonpoika istumaan, Kuolon kalme kasvoissansa, pilkan hymy huulillaan. »Riemuitkaatte,» niin hän huusi, »rikoksista riemuitkaa: Murrettu on Suomen kansa, sorrettu on Suomenmaa! Riemuitkaatte siitä, että päivän peitti musta yö.
Päivän Sana
Muut Etsivät