Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Sittekun minä nyt tässäkin asiassa olin saanut toivoni täytetyksi, pidin minä itseäni toisena Aleksanteri Suurena maan alla sillä minä tuumiskelin täällä vetää yhtä suurta huomiota puoleeni kuin hän aikoinansa meidän maailmassamme. Hallitsemisen mieletön ja hurja himo kasvaa äärettömiin eikä huoli mistäkään rajoista.
Syömessäni himoin työ on Samanlainen juuri, Heitän Herran valkeun niin Paheen valt' on suuri. Himo, mikä juhlahetkin Piilossansa jäytää, Ahdistuksiin tullessani Valtiaana töytää. Huvikseni tarkastelen Hiiren leikkitöitä Paheen sikiöt rinnassani Hellin päiviä, öitä. "Yks' on poissa." On kirkas päivä toukokuun Ja kesän laulut luistaa, On lintu löynnyt laulupuun Ja helkytellä muistaa.
Mentelli kuoli surkiasti ja vei oppinsa hautaan; ei heittänyt minkäänlaisia omia kirjoituksia jäljellensä, vaikka elinaikansa tutki ja oppi. Hän ja hänen kaltaisensa ovat verrattavat hedelmättömään peltoon, josta ei ole hyötyä kellekään . Ks. Norrköpingissä 1847, s. 478 ja ss. Mentellin himo vei hänen Pariisiin, jossa olisi saanut rohvessorin viran, mutta ei huolinut.
Olihan valhe jo teidänkin aikakaudellanne harvinaista samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvain henkilöiden kesken. Pelosta johtuva valhetteleminen oli arkuuden merkki ja petosta tarkoittava valhe keinottelun välikappale. Ihmisten erilainen taloudellinen asema ja voiton himo jakoivat lakkaamatta palkintoja valhettelijalle.
Tämä muista myös: Meidän huonettamme varten on taivaassa varolla nuoli, jonka tämä sinun murheentyös voi johtaa päällemme alas. Synnit tässä himmentää isiemme muistot, tässä riehuneet ovat viinijumalan ja Belialin juhlat ryskeiset, joissa herjaus ja pilkka kohden korkeuden herraa on parastansa tehnyt. Ah! meidän isämme miekastelon himo on kaatanut monen viattoman miehen.
on sitä säätty rukoella meidän niin kauan kuin on päivä; mutta öisin sen sijaan toiset viritämme soinnut. Pygmalionia toistelemme silloin, min varkaaks, rosvoks, sukumurhaajaksi keltaisen kullan himo häijy teki. Kurjuudet kuvailemme Midaan ahnaan, mi seuras haluaan niin suunnatonta, ett' iki joutui naurun-alaiseksi.
Tämä onneton himo tekee hänen koko mielensä aivan hölläksi; hän, tuo vakava, taitava mies, tulee itkusuiseksi, häilyväiseksi, saamattomaksi.
Sen himo ensin pienehen on hyvään, jälestä pettäväisen tuon se juoksee, jos suitsi, ohjaus ei mieltä muuta. Siks ohjaks täytynyt on panna laki, omata kuningas, min silmä nähdä totuuden kaupungin ees tornit voisi. On laki, mutta kuka käyttää sitä? Ei kukaan; sillä esipaimen hyvin märehtii, mut on hällä sorkat huonot.
On, kuinkas sitten, mutta minä tarkoitan, että tämä himo on niinkuin se eläin, joka värinsä muuttaa, mikä se taas olikaan, Kustaa? Kameleontti, vastasin. Niin, se himo on ihmisessä ja se muuttaa värinsä ja karvansa kunkin luontoa myöten. Yksi saa himota oikein ja hän himoaa taivaan autuutta; toinen himoo väärin, hänkin himoo autuutta, mutta saa kadotuksen. Kuinka?
Mutta lukiessaan sanottuja runoja, huomaa heti, että näilläkin on tarkotuksena paheen vastustaminen osottamalla sitä ilkeäksi, vaikkakin esitys on realistinen ja esim. edellisessä runossa aste asteelta osotetaan miten himo syttyy ja sen kanssa leikiteltäissä johtaa syntiin. Runon loppuun onkin juuri siitä syystä liitetty varotus.
Päivän Sana
Muut Etsivät