Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Ja kuitenkin Esteristä tuntui, kuin olisi hän vain jossakin vieraassa talossa, missä hyvänsä, johon oli poikettu hevosta syöttämään. »Mistä sinä olet saanut päähäsi, että minä olen vähäkuuloinen?» nauroi forstmestari ihmeteltyään, kun Esteri vastasi hänelle melkein huutaen. Esteri ei tahtonut osata puhua hiljempää.
Jonkun jalkamiehen pitäisi auttaa minua." Eräs ritareista huusi pyhiinvaeltajalle: "Ystäväiseni, kääripäs ylös kaapusi, astu veteen ja kanna kuningatar maihin, ellet pelkää, raihnaiselta kun näytät, uupuvasi kesken." Mies otti kuningattaren syliinsä. Isolde kuiskasi tälle aivan hiljaa: "Ystäväni!" Sitten vielä hiljempaa: "Päästä itsesi lankeamaan hietikolle."
Syntyi hetkiseksi aselepo, jolloin väsyneet miehet virkistivät voimiansa. Pranmestari kutsuttiin joukkoon. Hän tarvitsi virvoitusta hänkin, ja kiitollinen hän olikin siitä, nokinen ja läpimärkä mies, mutta aina kuin eläköön huudot tulivat liian koviksi, varoitteli hän: "Hiljempää, hiljempaa! Herra pormestari kenties ovat jo levolla". "No työhön taas pojat!" komensi Sillfors.
Ensimmältä se kuului hiljempää, ikäänkuin kaukana kulkeva ukonilma, mutta läheni lähenemistään yhä kasvavalla vauhdilla ja kuminaila ja ennenkuin Aapon hitaat tuumat ennättivät päästä selville siitä, mitä tuo mahtoi olla, töytäsi mäen päältä kiviin tulta iskevin kavioin korskuva hevoslauma.
Kuningatar istui pöydän ääressä käsivarassa ja sanoi lykäten luotansa Mérautin tuomat kirjoitusvehkeet: »Ei, ei... Ei minulla ole mitään kirjoitettavaa tänä iltana ... se oli vain tekosyy... Istuutukaa, niin voimme sen sijaan jutella...» Sitten lisäsi hän hiljempaa: »Minulla olisi jotakin kysyttävää teiltä...»
Munkki vallan innostui ja kasvoi pitkän kauhtanansa sisässä; Rosenin täytyi rauhoittaa häntä: »Hiljempaa, isä Alphée... Kas niin, isä Alphée...» varoitteli hän peljäten, että Colette kuuli heidän puheensa. Tämä oli joutunut kerrassansa hovineuvos Boscovitshin valtaan, joka jutteli hänelle kasveistansa, käyttäen tieteellisiä nimityksiä ja kertoen yksityiskohtia kasviopillisista retkistänsä.
»Minä en kärsi tuommoisia silmäyksiä, en, perhana vie, kärsikään.» »Syö nyt vaan, en minä sinuun katso.» »Katsotpas. Salaa aina katsot, etkös luule minun huomaavan. Ja sitten sinä puhut niin saakelin surullisella äänellä. Niinkuin olisit muka marttyyri. Kuule, Selma, tuo on minulle suuri loukkaus.» »Puhu hiljempaa, ettei lapset herää.» »Joko minua nyt kielletään puhumastakin omassa talossani.
Hiljempaa! komensi kapteeni kannen alle, ja samalla kun punakitaisen ilmatorven läpi kuului koneenkäyttäjän vastaus, hiljeni jyskytys koneessa. Kuului vain tasaista kalkutusta hitaassa tahdissa. Sekin lakkasi kokonaan kanavaan tultaessa, ja laiva liukui vanhaa vauhtiaan kapeaan sulkukamariin, niin että milteivät laidat koskeneet kallioreunaan.
Ei kukaan puhunut sanaakaan; ainoa ääni, mi kuultiin, oli airojen tahdinmukainen kolke. Saaren päitse kulkiessamme, kuulimme sieltä hiljaisen laulannon. Mylläri puisti levottomasti päätänsä, synkällä katsannolla jauhain yhtä ja toista kiroussanaa hampaidensa välissä. Ruuhi mennä soljahteli eteenpäin, ja jota loitommas eteni, sitä hiljempää kuuluivat saarelta laulun säveleet.
Etkö sinä ole sitä vielä saanut luetuksi. Hirveän ikävääkö? Ole nyt edes hiljempaa! Ota kirja mukaasi ja lue se loppu siellä! Et välitä hänestä? Armaastako? Hyvää huomenta, täti! Hyvää huomenta, Armas. Minä tuossa toruin Aleksandraa, kun se on vielä sängyssä. Ei ole malttanut nousta lukiessaan sitä Armaan kirjaa hän lukee sitä jo toista kertaa. HURMERINTA. Hauska kuulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät