Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Aurinko kun meidän päämme päällä paistaa, nukkuvat Uusi Seelantilaiset pimeässä, hiljaisessa yössään, ja, heillä kun on talvi, tiputtaa kesäkuuma otsaltamme hikipisaroita.
KONRAD. Tie, jonka miehelle tarjoo tuo ensinmainittu impi, ei vie häntä korkeisin arvoin, ei äärettömän rikkauden satamaan, vaan varallisuuden vainioille. Hän rauhassa, hiljaisessa onnessa on viettävä päivänsä täällä, viimein pelootta astuva Herran tuomiolle, ja hänen nimensä löyttään elämän kirjassa. Senhän kohtalon annoi teille ensimmäinen tie.
O, että pian ilmestyisi hän, tämä uusi sädehdyksen tähti, sillä riutuvammiksi vaipuvat huokaukset Graalin temppelissä joka päivä, ja pimeämmiksi sammuvat tuskallisina tuijottavat silmät! Parsifal oli kirkas lapsi. Parsifal oli äitinsä Herzeloyden sydämen tähti. Hiljaisessa linnassa, jonka ympärillä valkeat koivut kasvavat, asuu hohtosilmä Parsifal äitinsä Herzeloyden kanssa.
Toisen meistä täytyy siis raahata kahleensa hautaan ... sen nimittäin, joka ensinnä sortuu tässä hiljaisessa, mutta kuolettavassa taistelussa, joka muodostaa yhdyselämämme? Ajattelepa tarkoin!... Ja muuten niin eihän ole vaikeata saada panettelu tyrehtymään, jatkoi Drake.
Ja minä, joka olin ikäni elänyt rauhallisessa ja hiljaisessa yliopistokaupungissa, löysin yht'äkkiä itseni suurten maailmantapahtumain pyörteestä.
Graalin temppeli on marmorista, ja korkeana se seisoo äänettömässä puistossa tummain vesien partaalla. Vedet lepäävät viileinä temppelin edessä, ja korkeat kalpeat puut katsovat totista kuvastustaan niiden sylissä. Graalin temppeli hiljaisessa puistossaan on puhtauden temppeli, ja sen korkeassa kuorissa polvistuu puhtauden pappi, Graalin ylhäinen kuningas, Graalin pyhän maljan edessä.
Kuitenkaan en voinut karttaa unta, jonka vaan tiesin olevan viimeiseni, minä laskin pääni alas, ummistin silmäni ja jätin sieluni Jumalalle... Uudestaan herätessäni olin ylhäällä Hauensteinissa, hiljaisessa majassani, raittiissa ilmassa ja sydämmellisen sukuni hoidossa."
Niinpä purjehtivi kaunis kerijoukko Joutsenvenheillänsä ympär rauhansaarta, Ja kosk' viimein täytetty on iloretki, Maalle astuvat he iloleikkiin toisiin. Mutta usein puitten juurilla he istuu Vasten rintaa aleskallistuneell' päällä; Tyyneest', armaast' tuijottelee katsantonsa Mietiskellen hiljaisessa ikävyydess'. Miksi ikävyydessä he uneksuvat? Miksi ihanasti kallistuvi päänsä?
Ei ollut enää sumun merkkiäkään; päivä paistoi, lumi suli ja virtana lorisi vesi tienvieressä. Hannan helmat kastuivat korkealle ja likaantuivat, mutta hän ei sitä huomannut. Rinnakkäin he taaskin kulkivat Woldemarin kanssa tuommoisessa hiljaisessa äänettömyydessä, joka puhuu niin paljon. Oli tultu sillalle mäen alla, sinne, jossa koski kohisi ja jonka toisella puolen tie erosi ylös pappilaan.
He myrttimetsäss' ovat kulussansa, Miss' öinen kuu nyt paistaa armahimmin, Näin loistain matkallensa valoisasti Ja tähdet hymyy heille suloisasti. Mit' onkaan heille mainen mahtavuus, Joill' elon tie on pelkkä ihanuus! Melkein näin tunsivat ja uneksuivat lapsuuden ystävät, jotka nyt hiljaisessa häätalossa lepäsivät saman katon alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät