Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Toverit huusivat minulle: »Hyvä, hyvä!»... »Se on oikein!»... »Onpahan katajassakin tervaa!» sillä selväpäisenä minä olin tunnettu hiljaiseksi ja ujoksi.» »Sillä lailla sitä laskettiin maantietä myöten ja siitä jäälle. Jäällä tuli heinämies vastaan, ja kun meidän täytyi ajaa tiepuoleen, niin läimäytin minä reen perässä seisten sen huonoa hevosta pitkällä piiskallani.
Ja kun kirjailijat tahtovat kuvata surua, niin valitsevat he mieluimmin semmoisen, joka epätoivossaan kirkuu ja repii hiuksiaan tahi joka kätkee miehen kalman kuvaamat piirteet eikä voi haihduttaa muistostaan sen rakkaita kasvoja. Minun mielestäni pitäisi heidän valita nainen, jonka suru on tehnyt tyyneksi ja hiljaiseksi, mutta joka kuitenkin aina näyttää yhtä ystävälliseltä ja kiitolliselta.
Silloin peljästyy se ja rupeaa itkemään; takaisin ei enään sovi palata, sen täytyy päästä eteenpäin, yhä vaan eteenpäin, ja nyt hyppää se rajulla vauhdilla yli kivien, pölkkyjen ja mättäiden. Mutta tie tulee yhä vaan pitemmäksi ja päämäärä jää yhä kauemmaksi ja kauemmaksi, ja sentähden tulee se äkkiä totiseksi ja hiljaiseksi.
Mutta muuten ei kuulunut mitään, eikä tuntunut tuulen henkäystäkään ilmassa. Kaukaa se kuului ensin, ukkosen kumahtava jyminä. Ja sen jälkeen vaikeni kaikki niin hiljaiseksi, että Heikki säpsähti. Oli kuin hän olisi ollut kahden kesken jonkun tuntemattoman voiman kanssa Mikä noita uhkaavia pilviä kiidättikään tännepäin semmoista vauhtia?
Ei Katrin sydämen salaisimmassakaan sopukassa enään ollut toivoa. Mutta odotettu kuolema ei kuitenkaan tullut häntä omakseen korjaamaan, hänen täytyi vielä jäädä maailmaan ja toimittaa töitään niinkuin ennenkin. Ensimmäisen surun katkeruus oli nyt muuttunut hiljaiseksi vakavuudeksi, toivottomuus tyyneydeksi, mutta iloa ei hän elämästä enää toivonut.
Nyt, kun kaikki mahdollisuus tehdä vastarintaa oli häneltä ryöstetty ja ainoa, mitä oli hänelle jätetty, oli hänen oma henkensä, oli Bernadou käynyt hiljaiseksi ja rauhalliseksi, kuin tapansa aina oli. Hän olisi tapellut niinkuin talon-koira kotinsa edestä, mutta he olivat estäneet häntä sitä tekemästä, ja nyt hän oli toimeton, toivoton.
Tuletko yhtä reippaana ja iloisena takaisin? kysyi täti, pidellen hänen kättään. Tietysti, hän nauroi. Milloinka? Vuoden päästä tai kahden. Sinne on pitkä aika, huokasi täti, päästäen hänen kätensä irti. Sanomalehdistä saatte aina lukea minusta sillä välin. Hyvästi, hyvää yötä. Hyvästi, hyvästi. Hän oli poissa. Huone jäi hiljaiseksi ja autioksi. Elottomuus oli kahta vertaa tuntuvampi kuin ennen.
Kentiesi hän saa tarpeensa merimatkoista ja viihtyy sitten omassa maassa. Niin, no, olenhan minäkin väliin koko vuoden kotona, aina sen mukaan, kuin soveliaaksi näen. Eriika tuli sisälle. Rehtori kertoi, että kapteeni Malm oli luvannut ottaa Jojun laivalleen. Kyllä täällä taas elämä hiljaiseksi käy, sanoi rehtori, kun se poika pois tulee.
Isän askeleita kuului eteisestä, hän käveli siellä ovia lukkoamassa, minkä päätyttyä kaikki muuttui hiljaiseksi. Rauhallisen hiljainen on maalaisten sunnuntaiaamu kesällä. Kukin nousee ylös, milloin tuntee unen loppuneen, paitsi vaimoväki, jolla on lehmien lypsy, ja ne, jotka aikovat kirkkoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät