Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Käräjät alkavat loppupuolella Tammikuuta, jos vaan ei kovat pakkaset niitä estä", täytti Eero toimituksensa. Vaikka tämä manuun loppupuoli tuli vähän erilailla sanotuksi, kuin se tavallisesti sanottava oli, niin ei Hikliini kuitenkaan sitä miksikään ymmärtänyt, vaan oikein tolkussa luuli hän sen olleen oikean manuun.
"Niin on hieno meininki", vastasi Paakka ja pyörähti ylpeästi kantapäillään. Sitten meni hän sisälle, vaan palasi vähän päästä takaisin Hikliinin kanssa. He hyppäsivät molemmin rekeen ja alkoivat ajaa Ketolaa kohti. "Onnea matkalle!" huusivat pojat heidän jälkeensä. "Kiitoksia", vastasi Paakka, vaan Hikliini ei puhunut mitään, ja niin he menivät. Pojatkin lähtivät kortteeriinsa.
Mitäs sitä pitikään räknätä", kysyi Tuomas, kun viimeinkin oli noussut ylös ja ottanut kirjoitusneuvonsa esille. "Eihän siinä ole muuta kuin lasket vain, mitä ne kasvut vuoden ajalta tekemään tulevat, kuuden koron jälkeen... Se tuli jo eilen täyteen viimeinen vuosi", selitti Hikliini. "Mutta osaankohan minä", epäili Tuomas. "Miks'et sinä osaa... Laskithan sinä ne mennäkin vuonna."
"Sillä puheella sovin, että laitatte sikaarit meille joka pojalle, vaan muuten en", sanoi Tuomas. "Ole nyt ... tuommoiselleko joukolle!" "Aivan jok'ikiselle." "Eihän minulla taida näitä piisatakaan", sanoi Hikliini, lueskeli sikaareitaan ja katseli toisen vuoron poikia, että olikohan niitä hyvinkin paljon. "Jos ei piisaa, niin pannaan piipun varsia lisäksi", sanoi munan pojista.
Hikliini toimitti velkakirjan kuvernöörin, eikä kauan kulunut ennenkuin huutokauppa toimitettiin Ketolan talossa, myötiin puti puhtaaksi. Hikliini kuleksi silloin talossa, kuin ruhtinas, eikä näyttänyt olevan köyhä eikä kipeä. Paakka kuiskutteli Ketolan emännälle: "Eikö olisi ollut parempi ottaa mies, kuin menettää kaikki?" Kyynel silmin seisoi emäntä ja katseli taloutensa häviötä.
Sitä paitsi ei ole mikään kumma, jos Hikliini on pahana veikkona sinun ja Annareetan välillä", sanoi Eero. "Ei ole tarvis peljätä." "Jottako on välinne niin lujat?" "Eihän meillä mitään välejä ole." "
Usein pitivät kylän poikaviikarit häntä narrinaan ja panivat hänelle nimenkin: "Rikas Pekka", josta hän oli heille kauhean vihainen, mutta mitäpä tepsi pojissa hänen vihansa, sitähän he juuri halusivatkin. Kun Hikliini oli tullut tanssipaikalle, alkoi hän heti tavaroitaan pojille kaupitella, jotka istuivat suuressa ympyrässä Pekan ympärillä. "Yhä sitä vain Hikliinillä kauppatavaraa piisaa.
Molemmat, niin sulhanen kuin puhemieskin, olivat kuin puusta pudonneita. Tuommoista he eivät olleet odottaneet. "Mitä me nyt teemme? kuulitkai sinäkin, että saimme rukkaset," kysyi vihdoin Paakka. "Ei mitään ... lähdemme pois," sanoi Hikliini, vihasta punoittavin silmin. "Mutta jos koettaisimme vielä kerran," "Mitä turhia! Lähtään pois." "Vaan entäs se velkakirja ... puhutaanko siittä mitään?"
"Ohoh, ompas sitä jo ikää! mutta niin vanhaksi ei teitä ainakaan luule olette vielä yhtä kaunis ja verevä kuin kolmenkymmenen vuoden vanhat... Eikö totta, Hikliini?" "Niin no jo oh tuota kyllä se on totta," myönteli Hikliini.
Tuumautahan sinä Hikliiniä, minä olen nukkuvinani täällä pöydän takana," sanoi Tuomas ja meni pöydän taka maata. "Kyllä kyllä... Vaan asetuhan nyt joutuin, jo tulee porstuassa", kiirehti Erkki ja laittausi vakavasti istumaan. "Hyvää päivää!" toivotti Hikliini, kun pääsi sisälle, ja istui penkille. "Päivää, päivää! Onkos sitä nyt muuta kuulunut?"
Päivän Sana
Muut Etsivät