Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
"Arvaasta, kuka nyt tulee?" kysyi Erkki, katsellessaan akkunasta ulos ja huomattuaan ulkoa jonkun tulijan. "Vissiin tämän talon isäntä." "Ei ole isäntä." "Kuka sitten?" "Hikliini." "Mitä petoa se nyt tänne tuleepi." "Sillä on taas jotakin kirjoituttamista sinulla, luulen minä." "Saattaapa olla.
"Kyllähän se tuli vähän väärin sanotuksi, minä kun tuota luulin ... että tuota ... kun se kori katosi ... että sinä sen olet vienyt ... vaan erehtyyhän sitä ihminen monasti sen verran ... ja sovitaan nyt, eikä muistella enään koko asiata", puheli Hikliini nöyrästi.
"Eipä heitä niin kerrottavia", sanoi Hikliini ja alkoi taskustaan kaivella piippunysäänsä. "Oletko käynnyt kaupungissa, kun kuulin sitä illalla puhuttavan," kysyi Erkki, kun olivat olleet tovin ääneti. "Kävinhän siellä... Kuka sitä sanoi?" "Ketolan Heikkihän sitä taisi puhua." "Niin, Ketolan isännän kyytissähän minä siellä kävin.
"Ostatko sinä sen piipun varren vai mitä?" kysyi hän sitten eräältä pojalta, joka katseli piipun vartta ja koetteli sitä koppaansa. "Enpä häntä tiedä ... niinhän tuo on kalliskin ja paha rosokin on tuossa." "Ei se mitään haittaa, eihän tuosta kulje henkikään läpi." Hikliini puhalteli varteen. "Koetapas itsekin ... niin ... vallan hyvä varsi!"
"Eipä siellä muita niin erinomaisia näkynyt," sanoi Hikliini vähän tuskauksissaan Erkin alituisesta kyselemisestä. Vielä yritti Erkki jotain kysymään, vaan ei kerennyt, kun Tuomas nousi jo ylös ja haukotteli, kuin ainakin unesta heräävä, joka Erkkiä pakkausi naurattamaan.
Ne ovat muutenkin nuo korot niin helpot." "Helpotko? Johan sinä nyt Hikliini rukka olet täytymätön kuin papin säkki. Eihän kukaan ota rahastaan sen suurempata korkoa, ei kaikkein suurin koronkiskurikaan", sanoi Tuomas vähän närkästyneenä. Hikliini ei tiennyt mitä vastata, äänetönnä vain katsoa muljotti ja kohautteli housunsa kaulusta; jotka väkistenkin tahtoivat solua alas.
"Semmoisia, että Hikliini kuuluu puuhaavan naimaan", selitti Tuomas. "Naimaan! Tuo vanha ukon kolla!" ihmestyivät kaikki. "Aivan niin. Eilen kuuluu käyneen tahtomassa Hentilän Paakkaa puhemieheksensä." "Kukas morsian sitten on?" "Eipä kovin kaukainen. Ketolan emäntä." "Ketolan emäntä! Onko kummempata ennen kuultu", sanoi Eero kummissaan. "Lieneekö tuossa kumminkaan perää", epäili Erkki.
"Etkö sinä, Tuomas, rupea minulle vähän kirjuriksi? olisi näet laskettava ne kasvut ... ne jotka mennäkin vuonna... Muistatkai sinä sen Ketolaisen velan?" kyseli Hikliini. "Muistanhan minä tuon." "Sitä oli kaksisataa viisikolmatta markkaa sitä pääsummaa, kuudella kasvulla" muistutteli Hikliini.
"No niin, jospa minä osaan... Paljoko se olikaan se pääsumma?" "Kaksisataa ja viisikolmatta." Tuomas rupesi laskemaan ja Hikliini katsoi päältä. "No nyt se on valmis", sanoi Tuomas ja ojensi paperin Hikliinille. "Panithan sinä tämänkin päivän?" "Enkä pannut." "No mihinkä se joutuu?" "Joutuipa tuo nyt yksi päivä mihin hyvänsä." "Ei, kyllä se olisi pitänyt panna.
Eikö se jo ala loppua?" kysyi Pekka, silmäillen häntä, yli olkansa. "Onhan tuota vielä ollut", vastasi Hikliini surkeasti. "Ennen ne pankista rahat loppuu, ennenkuin Hikliiniltä", sanoi Tuomas koetteeksi, että mitä tuo tuosta pitää. "Mitä?" kivahti Hikliini. "Eipähän niin mitään. Ilman vain sanoin, että vähänähän nuo näkyy teiltä kaupantavarat olevan. "Niinkö se sanoi?
Päivän Sana
Muut Etsivät