Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Täällä vallitsi suuri pelko ja hajaannus. Mitä nyt? kysyi hän hätääntyneenä, mitä on tapahtunut? Te tulette linnasta? kysäisi Frisendorff ja pyyhki hikeä otsaltaan. Linnasta. No niin, ettekö huomannut mitään epäiltävää, mitään, josta voisi aavistaa, että hankkeemme on tullut ilmi?... Kaikki odottivat hengähtämättä Pentti Skytten vastausta. En, virkkoi hän, mutta mistä tämä hätä?
"Vielä laulu, vielä yksi!" huusivat uudestaan kaikki. "Antakaa minun olla rauhassa, min'en osaa enempää!" vastasi kapteeni Bodendorff ja pyyhki nenäliinallansa hikeä otsastansa. "Hän on kankea, kuni muumio!" "Hänellä on hermotauti!" "Häntä vaivaa onneton rakkaus!" kuului joka taholta. "Luulenpa sinut sairaaksi!" virkko säälivä ääni hänen vieressänsä.
Suuri kuningas! jatkoi puhuja sallikaa, niinkuin Aleksanteri suuri, köyhän alamaisen kantaa esiin kourallinen vettä lahjain ja antimien asemesta! Teidän kuninkaallinen majesteettinne ei rakasta kumpaakaan... En, hyvä herra rovasti ... puuttui taas kuningas puheeseen, pyyhkäisten hikeä otsaltaan.
Venhe vedettiin miehissä korkealle maalle, ett'eivät poikavekarat yön seutuna saisi sen kanssa kujeilla. Sitte jäivät nuoret rantaan huuhtelemaan hikeä pois poskiltaan, mutta Esa ja Kalle lähtivät päätä suoraa kylään asioilleen.
Iso kivi oli sovitettava aitaan. Mutta routa oli vielä kova vuoristossa, vaikka aurinko kyllä kuumasti paahtui, niin että hänen piti lakilla pyyhkäistä hikeä otsaltaan joka kerta, kun lepäsi.
"Saattaa kyllä mummon hampaasen panna piipun hikeä, vaan sinun hampaaseesi täytyisi olla vähintäänkin kreofuuttia." Rouva sieppasi luudasta varren ja kaivoi hikeä maisterin piipusta, jota hän erinomaisella kiireellä kyökkiin mummon hampaasen kiikutti. Mummo istui sängynlaidalla ja aukaisi suunsa, kun rouva työnsi tuota mustaa laastaria hampaan koloon. "Kiitoksia paljon!
Pyssy kädessä he hiihtelivät ympäri metsiä; ja kaatoi heidän luotinsa valkeaturkkisen jäniksen lumisen näreen alla, kaatoi koirasmetson, joka kylmästä kömpelönä, höyhenet pörrössä, istui kuusen partaisella oksalla synkeän korven ja jylisevän nummen rajalla. Mutta pirtissä istui Juhani, istui ihan paitasillaan, puserrellen pöydänpäässä hikeä, aapiskirja kädessä.
Ja samalla kuin isämeidän päättyi, kumisi viimeinen lyönti. Keskiyö oli ohitse. Pappi huokasi syvään, nojautui vavisten alttaripöytään ja pyyhki hikeä otsaltaan. "Pelastettu!" sanoi hän. Bård ryömi polvillaan esiin ja puristi hänen käsiään : "Kiitos! Jumala sinua ijankaikkisesti tästä siunatkoon." Gunhild vavahti ja suoristi itsensä: "Pelastettu ?" kuiskasi hän.
Ajatellessaan näitä ajatuksia ja tehdessään näitä hyviä päätöksiä pyyhki hän lakkaamatta hikeä otsaltaan, ja nieleskeli hermostuneesti tukahduttaakseen pahoinvointiaan. Vihdoin ei hän enää kestänyt kauempaa; hän nousi kiireesti ja päätti mennä katsomaan, miten Doran laita oli.
Ettekö tunne tuota käryä, sanoi Antti hikeä otsaltaan pyyhkiessään. Mitä tuo todellakin on? Mikä todellakin on palamassa? Mitä tuo on? kuului kaikkien poikien suusta kummeksivia kysymyksiä. Mutta vanha isäntä hänkin pyyhki hikeä otsaltaan ja matalalla äänellä sanoi: »Ettekö arvaa, mitä tuo savu on?» Emme, oli poikain yhteinen vastaus. Ovat äidin vuodeoljet tuoneet tuonne ja pystyttäneet palamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät