Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Ja kuin pastori minulle kädellä ja suulla lupasi minun rakasta Margareettaani suojella, ja ehkä vielä Turkuunkin saattaa, kunne hänen seurakunnan asioiden tähden pian matkustaa täytyi, niin koska minä hänelle ainoasti pahaa, enkä hyvää tehdä taitanut, otimme me pian jäähyväiset toisiltamme, sittenkuin me pappilaan ehtineet olimme, ja lupasin minä häntä ennen pitkää Turussa taasen nähdä; ja hiivin minä sitten toisen kautta takaovesta ulos, jättäen kasakat, ilman että minä heitä kyydistä kiittää huolin.
»Hra hovineuvos, kukaan ei näe minua... Te laskette minut sisään puistokadulta vievän oven kautta... Sieltä hiivin minä kyllä kenenkään huomaamatta hänen huoneeseensa...» »Kuinka? Tahtoisitteko siis todellakin...?» »Päästä hänen sairashuoneeseensa, niin, ja kuulla hänen puhuvan hetkisen aikaa kenenkään minua huomaamatta...»
Koko linna oli liikkeellä, kaikki itkivät ja valittivat hyvän ruhtinattaren kuolemaa eikä kukaan huomannut, miten minä hiivin kuninkaalliseen lasten kammariin ja sieppasin prinssin kehdosta. Pitihän minun saada jotakin korvausta kaikkein suloisimmasta Lumikostani.
"Mutta seuraavana päivänä, kun metsätarkastajan väki saapui, kävi niinkuin naapurivaimo oli ennustanut; he valitsivat heti vähääkään arvelematta pienemmän. Vähän hämilleni minä kyllä siitä jouduin, mutta ilo oli kuitenkin minussa valtavampi. Minä hiivin kuitenkin peilikappaleen luo sänkykamariin, ja katselin itseäni; ruma en minä mielestäni ollut, ennemmin sangen sievä uudessa surupuvussani.
"Mutta hämmästyin suuresti nähdessäni vesilaitoksien hoitamispaikassa Medusan pään luona täysissä vaatteissa kuningattaren, jonka luulin olevan hengenvaarassa kylpytornissa. "Hän painoi jousia ja vaihtoi kiivaita sanoja jonkun kanssa, joka huusi kylpytornissa apua. "Kauhistuneena ja hämärästi aavistaen tapahtuman hiivin tieheni, onneksi hänen huomaamattaan."
En ollut enää ujo niinkuin aamulla; pidin aivan luonnollisena odottaa häntä siinä, kun hän kerran rakasti minua ja kun minun piti kertoa hänelle matkastani. Nähdessäni hänen vaalean pukunsa tuona valoisana iltana, hiivin minä kuulumattomin askelin esille. Sitten kuiskasin hiljaa: "Babet, Babet, minä olen täällä." Hän ei ensin tuntenut minua ja vavahti säikähtyneenä.
Minä olen mielestäni enemmän oman alkuperäisen itseni kaltainen, kun hiivin siimekseen ja saan istua vallan yksin. Silloin voin itkeä." Hänen arasti lausuessaan nämä sanat, muuttuivat hänen kasvonsa vallan niiden lapsellinen iloisuus oli kadonnut; nuo suloiset silmät ja vapisevat huulet näyttivät totisilta, miettiväisiltä.
Mä aamuin nousin ennen muita useinkin Ja puolihämärissä yksin leikitsin; Mut kello kuus ma hiivin mummon luoksi: Siell' oli valkeaa, siell' oli lempeä, Ja tarjona ol' kahvitilkka lämpimä; Ja sitten pitkin sekä poikki juteltiin, Ja hauskat kertomukset virtanansa juoksi: Hän haasteli, mä kyselin ja kuuntelin.
Luokse hiivin hiljaksensa, Lausuin samoin asiani. Otsa kirkastui jo isän, Ylös nousi, lausui vainen: "Kiitos Herran! rauha maassa Olkoon kuin on taivahassa!" Lähdimme niin talvisäähän. Kyrön joen rintehellä seisoo Ikäarvoisena vanhuksena Pappilamme; punaiselta hohtaa Kauvaksi jo iso asuinsuoja.
Suljettuani aitauksen portin heidän jälestänsä, olin minä menevinäni huoneeseni; vaan minä meninkin heti ulos takaovesta ja hiivin pimeässä varjossa aina tuon pensaston taakse, jonka sisästä saatoin nähdä kaikki, ollen itse näkymättömänä.
Päivän Sana
Muut Etsivät