Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Myöhemmin päivällä tuli heitä vastaan hiihtäjä sanoen olevansa lähetetty pyytämään suomalaisia, joilla kaikilla oli sukset, samoamaan metsän halki ja kokoontumaan Edan itäpuolelle Bysjön järven luo. Pimeän tullessa suomalaiset olivat perillä. Heitä oli siellä vastassa ruotsalainen kapteeni, joka heidät järjesti ja luki. Suomalaisia oli noin 300.
Kuta kauemmin hän sitä seurasi, sitä oudommaksi se muuttui. Se kierteli milloin minnekin jäätä pitkin, yritti maihin milloin yhdessä paikassa, milloin toisessa ja kääntyi taas jäälle. Kaiken aikaa näytti hiihtäjä sotkuisesta ladusta päättäen ponnistelleen minkä pääsi, ja kerran hän oli kaatunutkin. Tuon tuostakin pysähtyi pastori huutamaan, mutta ääni tukehtui tuiskuun.
Kasakkain viivyttäessä Kyöstiä, oli tuo vanha hiihtäjä tuntuvasti lyhentänyt matkaa itsensä ja pakolaisen välillä. Ainoalla silmäyksellä oivalsi Kyösti tämän. Hän ei edes joutunut uudestaan lataamaan asettansa. Kasakoista vapautuneena alkoi hän hiihtää kahta hurjemmin. Vanha Venäläinen ponnisti voimiansa.
Meidän täytyy pian lähteä matkalle jälleen". Näin sanoen tarkasti hän jokaista jääkäriä, ikäänkuin olisi hän ketäkään erityistä heistä etsinyt. Hän loi vihdoin katseensa Kyöstiin, joka juuri hoiti rakkaita suksiansa, ja hän viittasi hänelle astumaan esille. "Sinä olet kunnon poika", sanoi eversti, "ja nyt saat näyttää oletko sinä, niinkuin sanot, pitäjän paras hiihtäjä".
Hiihtäjä oli näöltään noin 60-vuotias. Hänellä oli kasvoissaan jäykkä, miltei kova ilme, joka näytti sanovan koko maailmalle: Mitä minulla on teidän kanssanne tekemistä? Pysykää loitolla minusta. Hömötiainen lentää lehahti pihlajaan hänen eteensä. Hän vilkaisi siihen. Hymy värähti hänen suupielissään ja katse muuttui herttaiseksi. Kaikki tylyys oli kadonnut hänen kasvoistaan; mutta hetkeksi vain.
Saattaahan tapahtua että hän pelastetaan jos Cronstedt käy Venäläisten päälle. Mutta joudu nyt. Aika on kallis". Kyösti ei tarvinnut pitkää aikaa vaatteittensa muuttamiseen. Pian oli hän entisessä puvussaan, sovitti sukset jalkaansa ja kiiti pois, vanhan jääkärin hätäillen huutaessa: "Pidä puoltasi, poika, ja näytä, että Suomalainen hiihtäjä jättää aron pojan hevosenkin jälkeensä!"
Latu nousi siinä maihin ja alkoi taas koukerrella ilman mitään maalia milloin ahoja ja niittyjä myöten, milloin sakean metsän sisässä. Tultuaan kerran ulos metsästä oli hiihtäjä pyörähtänyt takaisin, ja pastori luuli kuulevansa koiran haukkuvan edessään päin, mutta kun hän pysähtyi sitä tarkemmin kuulostamaan, ei mitään kuulunut.
Poika paljoki pakisi, Leikkasi kepin lehosta, Otti kintahat ukolta, Päästä lakkia kyseli. Se kaikki hyvä ukosta. Itse lausui lapsellensa, Pojallensa noin puheli: "Jo tuon näen kyselemättäi, Jo on yön yhen levännyt Viisahampi vieressäsi." Hiihtäjä surma. Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten.
Kädessään hän piti raudoitettua viippapuuta luultavasti varoen jään heikkoutta, mutta tämä keveä kapine muuttui hänen hallussaan pikemmin vain keikailukaluksi. Milloin piti hän keppiä edessään keihään tavoin, milloin heilautti hän sitä päänsä ylitse, milloin iski hän sen jäähän ja lykkäsi itseään sillä kuin hiihtäjä, milloin hypähti hän sen yli näppärästi kuin nuoralla tanssija.
Mistä se on tullut? Minne se menee? Kuka se on? Ei se ole Suomen mies etelästä päin, sen näkee olaksen muodosta, ei ole Vienankaan miehiä, niillä on suksi leveämpi. Tällä on suksen alla poron nahka, joka on vastamäessä tehnyt karkean jälen lumeen. Hiihtäjä ei voi olla kukaan muu kuin lappalainen. Mutta mitä se täällä kuljeksii? Mistä ja minne?
Päivän Sana
Muut Etsivät