Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
Siinä, on taas yksi. Ketä se sitte on, se teidän herrasväki? KATI VIRTANEN. Herra itse on virkamies ja tynnyriseppä ja rouva on hänen rouvansa, kyllähän tohtori ne tuntee. HOFFMANN. Tuntee, tuntee! Mutta herran nimessä, sano mikä nimi on. KATI VIRTANEN. Kati Virtanen. HOFFMANN. Kati Virtanen. En minä tunne senlaista herrasväkeä. KATI VIRTANEN. Enhän minä olekaan mitään herrasväkeä.
Ins. »Sillä vanhempainsa kuoltua hänellä ei muita sukulaisia ollutkaan kuin tuo huvilan herrasväki.« Onko se kirjoitettu? Lyyli. Kyllä. Mitä hän oikeastaan ? Ins. »Siellä hän viihtyikin erinomaisen hyvin. Sai olla aivan vapaudessaan juosta maat ja metsät ja hakea itselleen lempipaikkoja, mistä vaan itse halusi.« Sanelenko liian nopeasti? Lyyli. Ei, kyllä minä
Porstuan oikealla puolella oli ovi raollaan, se johdatti kyökkiin. Kun eversti nyt astui sisään, hyppäsi eräs piika, kuten peljästynyt jänes, nurkastaan esiin, tähtäsi meihin puoli-uniset, harmaat silmänsä ja änkytti: "nouskaa ylös portaita ... herrasväki on kotona".
Heidän keskustelunsa keskeytti tirehtööri, joka nousi ja ilmoitti, että tapaamisen aika oli päättynyt ja oli eroominen. Nehljudof nousi, jätti Vera Jefremovnalle hyvästi ja meni oven luo, minne hän pysähtyi katselemaan sitä mitä hänen edessänsä tehtiin. Hyvä herrasväki, joutukaa, joutukaa, puhui tirehtööri milloin nousten milloin jälleen istuen.
Tuomelassa oli joukkoa niin paljon kuin häissä osaa olla. Herrasväki hallitsi enimmäkseen kamarien puolta, talonpojat oleksivat tuvassa, ulkoilma taas oli kaikille yhteinen. Sinne täytyikin tupakan savun ja ahtauden vuoksi turvautua, ja hupainen siellä olikin. Vihkiminen toimitettiin suuressa tuvassa, jonka akkunat oli avattu ilman raitistamiseksi.
Hänellä tulee tietysti olemaan pysyvä paikka meidän kaupunkimme laivakulun historiassa, rupesi eräs filosofianmaisteri selittämään eräälle kansakoulunopettajalle, kun ei päässyt sitä kapteenille itselleen sanomaan. Mutta silloin koroitti äänensä laivanomistaja ja huusi yli muun puheen: Niin, hyvä herrasväki! huusi hän.
Mutta ken uskoo saarnaamme? Ei, hyvästi nyt, hyvä herrasväki! Missä on nuuskarasiani? Sanomienko alla? Kirotut lehdet, kaiken ne kätkevätkin. Ei pysy edes nuuskarasiakaan rauhassa. Hyvästi Elise rouva, hyvästi Frank! Ei, mutta katsokaapa miten hän istuu siinä lukemassa herjauksia itsestänsä, ikäänkuin ne eivät ensinkään koskisi häneen.
Näin oli jo enemmän kuin puoli kesää kulunut, kun eräänä päivänä Niilo ja Hilja menivät tänne salmen rannalle poimimaan kukkia männistöstä. Herrasväki osti halusta metsän kukkia. Vanamot olivat hyvän tuoksunsa vuoksi heille erittäinkin mieluisia, ja näitä lapset nyt poimivat männistöstä.
Sinä pikkunolla siellä", lisäsi hän kääntyen palveliaan, "sinun täytyy tulevana yönä pitää vaaria, koska kaste maahan laskee, ja toimittaa meille matosia; sinä saat kymmenen penniä sadasta, ja herrasväelle lupaan minä kaloja vaikka joka ateriaksi." Herrasväki iskivät ääneti silmää toisillensa ja palvelia vihan-vimmassaan katsoi muljotellen uutta opettajaa. Vihdoinkin noustiin pöydästä.
Se herrasväki oli yhtä köyhä kuin edellinenkin, kumminkin kun edellisenä vuotena oli ruoka halvempi, sai sitä sentään tarpeikseen, vaan ruoka, etenkin leipä, oli sinä vuotena tavattoman korkeassa hinnassa, jonka vuoksi sitä ei mitenkään voitu niin paljoa hankkia kuin tarvittiin, vaan se täytyi suorastaan jakaa kristillisesti, neljännes hienoa reikäleipää päivän osaksi henkeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät