Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
En ollenkaan ... onkikaa te vain! Tulkaa tekin ongelle! Minä katselen mieluummin täältä, sanoi Elli. He vitkailivat siinä niin kauan, että päivä jo oli puolisissa, kun tulivat pappilaan. Koivukäytävää tullessaan he huomasivat, että pöytä oli katettu ulkoverannalle ja että herrasväki parhaillaan oli päivällisellä. Ikävä kyllä he ovat kotona, sanoi Olavi.
Ins. Lyyli! Kuinka minä sinua ymmärrän? Lyyli! Vastaa! Te pidätte siis minusta te olette vapaa te huolitte tämmöisestä tuhmasta tytöstä ! Ins. Lyyli! Saanko toivoa? Koko minun elämäni riippuu tästä hetkestä! En tiedä, mutta minä olen niin onnellinen, niin sanomattoman onnellinen! Ins. Lyyli! Pieni, rakas, oma Lyylini! Maiju. Herra jestan! Herrasväki, herrasväki, tulkaa katsomaan! Aina.
Tietenkin oli herrasväki, voimistelunopettaja rouvineen, koko naimapuuhaa vastaan, mutta kun Hanna itsepintaisesti vetosi oikeuteensa perustaa soitannollinen koti, täytyi herran ja rouvan perääntyä, mutta kuitenkin sopivat he kaikessa ystävyydessä niin, ettei Hanna menisi vihille, ennenkuin hän kotipaikoiltaan oli onnelliselle perheelle hankkinut yhtä kelvollisen ja uutteran palvelustytön kuin hän itse oli.
Hautasaattona oli Elsa, Lemströmska miehineen ja kolme Munkkiniemen renkiä, kuin myöskin yksi Munkkiniemen piika. Tuossa matalassa töllissä sitten illalla juotiin kahvit pullan kanssa, ja keskusteltiin vapaasti kaikenlaista. Sillä herrasväki ei häirinnyt läsnäolollansa töllin yksinkertaisia hautajaisia.
Katsojina piti oikeastaan olla vain tuttavia samanikäisiämme, mutta sattuman kautta saimme muunlaistakin yleisöä. Herrasväki Borgströmissä sattui näet sinä iltana olemaan vieraita, jotka myöskin halusivat nähdä poikien näytelmää. Ja niinpä saimmekin odottamatonta, vaan loistavaa yleisöä, sillä kuuntelijoiden joukossa oli m. m.
He eivät ymmärrä sitä tuoresta ja luonnonraitista, jota Runebergin runoilu uhkuu ... eivät ymmärrä hänen yksinkertaisia vertauksiaan, hänen isänmaallisia aiheitaan ... sanalla sanoen... Saanko luvan kysyä, mistä herrasväki niin innokkaasti keskustelee? kysyi maisteri, joka juuri silloin tuli saliin ja istuutui seuraan.
»Huono heinävuosi, niinkö se rouva sanoi?» »Niin sanoi.» »Yhy. No mitä sinä siihen?» »En minä mitään, ajattelin vain, että paremminhan ne herrasväki tietää.» »Joo, nehän tietää. No paljonko se lupasi?» »Kuusikymmentä viisi markkaa.» »Kokonaan!» »Niin, jos lehmä on niin hyvä kuin minä sanoin, vaan pitää maksaa kymmenen markkaa takaisin, jos ei ole niin hyvä.
Huolimatta näistä pienistä heikkouksista ja vaikka mitalin takapuoli ei etupuolta vastannutkaan, osasi Mustion vanha herrasväki kuitenkin ympäröidä itsensä ja olonsa sellaisella suurellisuuden ja ylhäisen sävyn sädekehällä, että kaikki, ylhäisimmätkin ja vaatelijaimmat pitivät kunnianaan vierailla tässä talossa.
Kulloin muistan niin siistin, mutta nyt olen unhottanut. Hyvästi herrasväki!" sanoi ukko. Mummokin erkani kotiinsa, ja maisterin herrasväki alkoivat verkalleen astumaan kaupunkiin käsin. Matti seisoi kalliolla, katsellen kauvan menijöiden jälkeen. Eräs velvollisuus. Kun menijät olivat kadonneet ja Matti yksikseen jäänyt, tirkisteli hän ukon tölliä kauvan aikaa ja pistäytyi mummon pihaan.
«No, hyvä herrasväki, mehän lienemme saaneet ylhäisiä vieraita kaupunkiin!» huudahti läähättäen raatimies Nyberg astuen huoneesen. «Ovatko he seisahtuneet täällä?» kysyivät molemmat rouvat yhtaikaa. «Vaimoni näki vaunujen pysähtyvän ja...» «No Herran tähden raatimies, mitä ajattelettekaan, kun ette lähetä sanaa asianomaisille, ettekä valmistaudu menemään kunniatervehdykselle?
Päivän Sana
Muut Etsivät