Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Kuinka vähän lohikin välittää soudusta, sen tulin huomaamaan kerran Koukkuvirrassa Heinävedellä, jossa suuret lohet posahtelivat muikkuja ajaessaan veneen vieressä melkein airon kärjen edessä. Kalan aisteista näkyy näkö olevan kehittynein, voimakkain ja herkin. Sen avulla se hakee ja yllättää saaliinsa ja välttää vihamiehensä.
Emme me yhtyä voi, emme myös erota saata, lempiä emme, mut emme myöskään lemmestä laata, Tehnyt olen väärin ma sulle, siitä mun sydämeni murtui, tehnyt olet väärin sa mulle, siitä mun tunteeni turtui. Sultakin kuollut on herkin. Tiedän, se on oma syyni. Menneet on onnemme keväät, eess' ikitalvi on tyyni.
Muuta merkillistä ei tapahtunut enää, ja kuningas seuralaisineen palasi linnaan. Mist' on tuo sointi? Ilmasta vai maasta? Myrsky. herkin korvin kuuntelin, ja imin itseheni säveleitä, jotk' olis voineet hengen herättää luurankohonkin. Comus.
Mut luonto muu sai tyytyä muruihin, vaan yhden suotiin täss' soittaa täysin sävelin, ja kuulla kaikki luonnon suuret laulut, joita kumpus kielet jättikantelon, ja huolla huolet, tuntee tuskat, riemut, ja kuulla lyönnit luonnon valtimon Tää laajan luonnon tuntehikas tulkki, tää laulun suuren herkin kaikukalvo, tää ihmekannel kaikkeuden on ihminen.
Lukuisin lauma oli kävelijäin ja pienin vaivoissansa makaavien, mut herkin heillä kieli vaikerrukseen. Tään yli hiekkameren satoi tulta hitaasti, suurin hiutalein, kuin sataa alpeilla lunta levätessä tuulen. Kuin Aleksander kuumass' Intiassa satavan näki sotajoukkons' yli maan päällä vielä palavaisten liekkein,
Korvin valvokaa kuin tikka, Toukan surma, kuullaksenne, Missä saalis on salassa Sinne keihäs singotkaatte! Valvokaa sydämmin herkin, Niinkuin lintu myrskyilmoin: Ei pelossa peipposina, Vaan kuin korska kotkalintu, Joka aallonkin sylistä, Myrskyisestä, vaahtopäästä, Kopristaa komean hauen Niin sylistä yösydämmen Untamoa vaanikaamme! Myrskyöistänsä elämä Saalihit suo kallihimmat.
Voisihan kenties tuntua suhteellisesti liian suurelta se osa, jota sukupuolisuhteet ja -mietteet näissä, tosin aivan alkuperäisissä ja luonnonomaisissa ihmisissä ja oloissa näyttelevät, niillä kun on niin ratkaisevasti keskeinen asema niissä. Mutta joka tapauksessa on tämän kuvauksen lukijalla tunto todellisesta, herkin silmin nähdystä elämästä.
Mut luonto muu sai tyytyä muruihin, Vaan yhden suotiin Täss' soittaa täysin sävelin, Ja kuulla kaikki luonnon suuret laulut, Joita kumpus kielet jättikantelon, Ja huolla huolet, tuntee tuskat, riemut, Ja kuulla lyönnit luonnon valtimon Tää laajan luonnon tuntehikas tulkki, Tää laulun suuren herkin kaikukalvo, Tää ihmekannel kaikkeuden On ihminen.
Päivän Sana
Muut Etsivät