Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Kun on minkälainen kuje tahansa kysymyksessä, niin hän liittyy mielellään Henrikiin ja Eevaan, milloin he armosta ottavat hänet mukaansa ja kun nuo kolme kuiskailevat yhdessä, niin voipi olla varma siitä, että joku kepponen on tekeillä. Hänessä on jo niin paljon levottomuutta, että minä pelkään hänen elämänsä tulevan rauhattomaksi.
Sitä vastaan on minulla varalla väite, joka on hyvin pätevä, sanoi Johannes: jos olisin joutunut muualle, enhän silloin olisi tavannut Alinaa! Johannes katsoi Uunoon niinkuin olisi lausunut ihan peräymättömän todistuksen, ja odotti Uunon vastausta. Uuno puolestaan katsahti Henrikiin ja heidän katseensa tapasivat toisensa.
Mamma ei vastannut mitään, vaan penkkiin katsoen hieroi sormellaan siinä jotain rakoa. Henrikiin teki tämä keskustelu kovin kipeätä, sillä mammahan oli vaan aikonut Johannekselta kysyä mitä tämä ajattelisi jos hän lähtisi, mutta Johannes ja Alina otaksuivat hänen jo miettineen minne matkustaa ja tehneen päätöksensä. Ja ainakin Alinan riemastus oli jotenkin huonosti salattu.
Ellen etsi sanoja, tuijoitti Henrikiin, hänen ohitse, ja oli taas näkevinänsä Andreaksen vääntelevän itseänsä. Täällä on tapahtunut kauheata. Andreas on hullu, hullun koiran purema. En voi sitä kuvailla... Mene länsipuolista rakennusta myöten. Sinä tiedät missä hänen ikkunansa on, likellä tallia. Arvattavasti ovi ei ole ha'assa, harvoin se tapahtuu. Hän makaa siellä.
Mutta seuraavina päivinä, kun hän ei enää ollenkaan jaksanut nousta sängystä ja pitkin päivää houraili, päättivät he omin ehdoin kutsua lääkärin. Lääkäri tuli, tunnusteli nukkuvaa Henrikiä, tutki termomeetterillä kuumetta, kyseli oireita ja sanoi, että Henrikiin oli tulossa lavantauti, joka oli kaupungissa hyvin liikkeellä.
Suokaa anteeksi, mutta minä aijoin pelata neiti Seligin kanssa, sanoi Henrik. Hanna katsahti taas kummastuneena ja kysyvästi Henrikiin, arasti, niinkuin olisi epäillyt jotenkin loukanneensa häntä. Mutta Henrik, yhä sama mahtava varmuuden ja päättäväisyyden tunto joka jäsenessään, ei ottanut huomatakseen mitään vivahduksia kenenkään kasvoissa. Hän määräsi vuorot ja pyysi Uunoa alottamaan.
Ottaessaan vastaan Uunon kukkavihkoa Hanna katsahti Henrikiin ja punastui niin onnettoman rajusti, ettei se voinut keltään jäädä huomaamatta. Hän oli sitten koko päivän poskipäät punasina, nauroi onnellisena Uunon sukkeluuksille ja punastui punastumistaan. Henrik katseli tätä asiaa ihmetellen. Hänessä kiehahti yhtäkkiä outoja, repiviä epäilyksiä esille.
Kun Henrik katsahti pihalle, oli siellä tallin oven eteen sidottu hevonen; joku mies piti sen takajalkaa koholla, ja Johannes istui polvillaan maassa, selin Henrikiin, vasarallaan lyöden naulaa sen kenkään. Johannes! huusi Alina hillitsemättömällä riemulla. Mikä on? pani Johannes, kääntymättä katsomaan ja valmistuen naulanpäitä lyyhistämään. Mutta Johannes, katsohan tänne! huusi taas Alina.
Kesken Stråhlmanin, neiti Seligin ja koko muun seuran kovaäänistä seurustelupalpatusta, kumartui neiti Hanna rivin ulkopuolelle ja katsahti kauniilla silmillään Henrikiin sekä sitten ulapalle, vaatien näin häntä huomaamaan kuinka tyyni ja suurenmoinen meri oli. Henrik teki niin ja sitten pudisti Hannalle päätä, merkiksi ettei sen näön ihanuutta voi kielin kertoa.
Hänen ohimonsa punottivat ja hän aina käänsi silmänsä pois, kun Henrik katsoi, mutta katsoi itse herkeämättä Henrikiin, silloin kuin tämä ei katsonut. Isäntä koetti ylläpitää leikkisää ja vapaata suhdetta ja kiirehti juomista. Henrik ei juonut omaa lasiansa, vaan istui hajareisin tuolilla, kädet selustimella.
Päivän Sana
Muut Etsivät