Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Kotiin tultua ja illallisen syötyä, kun he istuivat kuistilla ennen maatapanoa ja Alina oli sisällä Aarnea kylvettämässä, kysyikin mamma Johannekselta, kuitenkin teeskennellen asian ihan keveäksi itselleen: Ja mitä sinä sanoisit, Johannes, jos minä alkaisin niinkuin lähteä teidän luotanne? Johannes vilkasi ensin Henrikiin epäillen, että tämä oli jossakin tekemisissä mamman kysymyksen kanssa.
Hänen silmänsä katsoivat surullisissa mietteissä kauas pois. Ja tietysti pitäisikin, sanoi hän sitten, ja rupesi taas kutomaan. Vähän ajan perästä hän huokasi pois surunsa ja katsahti silmälasiansa yli Henrikiin. No Henrik, kerroppa nyt tarkemmin aikeistasi ja tuumistasi. Nyt lähdet ensin Viipuriin; entä sitten?
Jaa, jaa, pani Uuno, mutta vähän ajan perästä kuitenkin selitti: Perustamme suunnattoman kansallisen osakeyhtiön. Sinä arvaat mitä siitä tulee, kun koko kansa panee rahansa siihen! Hän katsoi voitonriemuisena Henrikiin. Mistä sinä muuten olet sen saanut, etten minä olisi fenomaani? sanoi Henrik. No etköhän sinä pidä yhtäpaljon ruotsista kuin suomesta.
Noh, mitä varten! matki Uuno: mitä varten luetaan? Se on totta, sinähän kerran aijoit vähän niinkuin polyteknikoon. Niinkö polyteknikoon mitäpä siitä olisi? Ei kyllä minä aijon ylioppilaaksi, jos totta puhutaan, sanoi Uuno terävästi ja vähän ankarasti katsahtaen Henrikiin. Siinä katseessa oli jotakin vanhaa.
Vihdoin hän teki viimeisen ponnistuksen ja suoraan käski itsensä puhumaan, tuli mitä tuli. Tämä pohjanmaa on kaikki vaan yhtä tasankoa, sanoi hän. Niin, eikö teillä siellä Savossa ole tasankoja, vastasi Alina katsahtaen kulmiensa alta epäilevästi Henrikiin, jonka kanssa hän nyt ensi kertaa puhui. Eikö Alina ole Savossa ollut? sanoi Uuno. En koskaan.
Hän oli kovasti suuttunut Henrikiin, ja kun levon hetki oli tullut ja hänen täytyi sanoa itselleen että kaikki odottaminen oli turha, meni hän makuuhuoneesen, repäisi vaatteet päältänsä ja hyppäsi vuoteelle.
Uuno, tuntien taitavuutensa ja aikoen tietysti voittaa, alkoi pelin loistavasti, mutta keskiporttien luona, kun piti kulkea viidennen läpi, oli ruoho niin kasvanut, että Uunon pallo kimposi ohitse ja hänen pelinsä pilaantui. Uuno ei osannut salata harmiansa, vaan suuttui syyttömästi Henrikiin.
Henrikiin oli tämä pamppuhistoria myöskin tehnyt hyvin pahan vaikutuksen, ja kun hänen oli muutenkin vaikea sulattaa vallesmanneja niinkuin muitakin sentapaisia virkamiehiä, ne olivat hänelle olleet vastenmieliset muinaisista pappilan huutokaupoista asti, niin hänkin olisi mielellään epäsoinnun osoittamiseksi antanut äänettömyyden jatkua.
Ilta-aurinko pyyhkäsi heikosti kaikkia kattoja, ja koko maailma ja elämä tuntui yhtäkkiä niin perin katoovaiselta. Silloin tuli Henrikiin tämmöinen ajatus: "Lukisinko minä luonnontieteitä ja aikoisinko ruveta niitä opettamaan, jos olisin varoissa ja saisin tehdä mitä tahdon?" Ensin hän oli valmis vastaamaan: miksen?
Henrik ei mennyt sinne asti sen tukahduttavan kuuman vuoksi, joka sieltä löyhkäsi, vaan kääntyi ympäri ja saavutti pajapojan, jolta kysyi asiaansa. Poika meni lautaseinän ovella seisovan miehen luo, nykäsi sitä hihasta ja osoitti kädellään Henrikiä. Mies katsahti pojasta ylös Henrikiin päin, hänen silmänsä suurenivat, kulmakarvat nousivat otsalle ja yhtäkkiä koko naama pyöristyi iloiseen hymyyn.
Päivän Sana
Muut Etsivät