Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Tämän ponnistuksen perästä Henrikiä rupesi vähän nukuttamaan, ja hän lankesi taas tuomitsemaan: "Koko illan istuvat ja haukkuvat vastustajiansa", ajatteli hän, "eikä ainoastaan vastustajiansa, vaan oman puolueen vierimmäistä klikkiä!"
Silloin naisihminen, vastaamatta sanaakaan, pujahti nopeasti takaisin ja pani oven jälleen kiinni. Oven takaa kuului supatusta. Henrik odotti. Ovi aukeni jälleen ja toinen, vanhempi naisihminen esiintyi, hyvin tutkivasti katsellen Henrikiä. Kyllä hän asuu täällä, sanoi hän varovasti. Kukas herra on? Minä olen hänen sukulaisensa.
Hän mietti hengähtäen josko se Henrikiä kaunisti tai ei, ja tuli siihen iloiseen päätökseen, että se häntä kaunisti. Vaunut lähestyivät yhä; Henrik katseli maisemaa ja sillä hetkellä rauhallinen tunnustuksen hymy kirkasti hänen kasvojansa. Ellen hyppäsi ylös, lensi tielle ja vaunuihin Henrikin syliin.
Ahaa, sanoi Gabriel, ja venyttäen päätänsä eteenpäin rupesi lävistämään Henrikiä katseellaan: Vai niin, jaha, jaha, "eräälle ystävälleni", hm! Mitä tarkoitat? Morsian?! huusi Gabriel. Henrik purskahti nauruun. Jaa, jaa! sanoi Gabriel pysyen omassaan. Niin no sen verran siinä on perää, sanoi Henrik, että jos menisin naimisiin, niin en menisi kenenkään muun kanssa. Ja kuka hän on?
Eräänä iltapäivänä, ennenkuin syys-yöt olivat aloitetut, oli Ellen tavallisuuden mukaan tullut Henrikiä vastaan pappilan edustalle ja he olivat menneet yhdessä kotiapäin kankaan yli. He kävivät istumaan vanhalle rauniolle, mäellä saartokaivannon toisella puolella, ja katselivat sieltä niittyjen yli. Pelloilta läheisyydessä tuli kypsyneen viljan tuoksua sinne asti, missä he istuivat.
Anna minulle keppi! Sinä voit hankkia itsellesi toisen! Hän juoksi kappaleen matkaa, seisahtui, mietti hetken, palasi pojan luo ja antoi hänelle kepin ja käden yht'aikaa. Hyvästi Andreas, minun täytyy palata kartanoon lukemaan Henrikin kanssa. Uh! Etkö kärsi lukemista? En! Etkö kärsi Henrikiä myöskään? En kärsi häntä! Ellen kääntyi ja juoksi kotia täyttä laukkaa.
Ei hän nähnytkään papin molempia tyttäriä, jotka seisoivat lattialla kuorissa silkkihameissa ja ruusuisissa ranskalaisissa shaaleissa vastapäätä Henrikiä. Hetken aikaa tarkasteli hän Henrikiä ja oli tyytyväinen häneen niinkuin hevoisväen eversti pulskaan adjutanttiinsa. Hän oli kovin kalpea tänä päivänä ja tuo epämääräinen hiusten väri teki hänen kasvonsa vielä kalpeammiksi.
Uuno, nähtävästi ilostuen siitä, että oli vihdoinkin saanut jonkinlaisen myöntävältä kuulostavan vastauksen, löi Henrikiä käsivarrellaan takaa selkään ja sanoi: Ja kyllä sitten kelpaisi sinunkin virkoja valita, etkä tarvitsisi geodeesiksi ruveta. Henrik ei uskaltanut kysyä, mitä virkoja? sillä tietysti Uuno oli juuri niistä puhunut. Hän antautui arvion mukaan keskusteluun.
Tosi kyllä että hän enimmiten tahtoi pikkusen, aivan pikkusen kiusata Henrikiä. Se on, ei millään lailla harmittaa! Ei, siksi Henrik oli liian suuri ja kaunis, ja paitsi sitä hän ei voinut Ellen'iä vastustaa. Siinäpä solmu. Siinäpä se, joka oikeastaan oli niin viehättävää Henrikissä.
Niin, niin, kiirehti Gabriel lohduttamaan Henrikiä, ja vaikeni siihen. Henrik katseli häntä ja odotti hänen vielä jotain sanovan, eikä hän voinut olla näkemättä kuinka syvältä tämä asia koski Gabrieliin. Henrikin piti silloin ruveta hakemaan puolustuksia ja lisäperustuksia siihen, että hän oli näin neuvonut Gabrielia. Hän ajatteli itsekseen: "Minähän olen sanonut ainoastaan mitä olen ajatellut.
Päivän Sana
Muut Etsivät