Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Kuinka ihmeessä hän ei ollut ottanut lukuun, että kauppaneuvos ylläpiti kesälinnaansa eli onneansa semmoisella toimella, joka ei olisi koskaan voinut tyydyttää Henrikiä. Hankkia halkoja, lihaa, patruunakoteloita Pietarin kasarmeihin ja Viaporin linnaväelle!
Jo poikavuosista asti oli Stjernhökin kunnioitus ja ystävyys ollut Henrikin ahkeroimisen päämaalina ja hartaimpana toiveena, vaikkei se siihen asti vielä ollut toteutunut. Stjernhök oli siihen asti aina kohdellut Henrikiä välinpitämättömän kohteliaasti, vaan ei milloinkaan toverina eikä ystävänä. Stjernhök tuli.
Se kaikki oli kovin kaukana siitä, mitä Henrik tarkoitti, mutta toiselta puolen: jos nyt Flammarion jo on sanonut kaikki, mitä tähtitieteen perustuksella voi kaikkivaltiaasta sanoa! Henrikiä tällä hetkellä suoraan peloitti. Ja ne vuodet, jotka hän tutkintoja suorittamatta oli yliopistossa ollut, kammottivat häntä. Hänen oli nyt vuoteessaan pahempi kuin pillastuneen hevosen selässä.
Henrikiähän Gabriel piti ainakin varmana poikkeuksena niistä herroista, joista Ingrid sanoi: "kaikki, joka ikinen he ovat samallaisia". Ja nyt juuri Henrik ! Ei. Gabriel sittenkin ymmärsi Henrikiä.
En olekkaan hullu enkä tahdo sinuakaan hulluksi tehdä! sanoi Ellen halaten ja suudellen Henrikiä. Viimein tämä kävi liian pitkälliseksi Henrikille. Eräänä päivänä opetustunnin loppupuolella nousi hän yht'äkkiä pöydän äärestä ja katseli Ellen'iä ylenkatseellisella silmäyksellä! Sinä olet tyhmin tyttö, mitä eläissäni olen tuntenut!
Sen mukaan kuin Uuno tuli omissa asioissaan avonaisemmaksi Henrikiä kohtaan, hän kasvoi Henrikin silmissä, eikä Henrik voinut olla ihmettelemättä hänen älykkyyttänsä. Mutta sen mukaan sammui myöskin Henrikin luottamus omaan entiseen itseensä ja hän piti nyt Uunosta kiinni niinkuin uudesta johtolangasta, rakasti häntä entistä enemmän eikä olisi mitenkään tahtonut päästää häntä käsistään.
Mamma nousi nopeasti, ja mennä tumssutti tohveleissaan sisälle Alinan jälkeen. Kun he sitten molemmat sieltä tulivat, puhuivat he Aarnesta, tuoden kumpikin esiin asianhaaroja, joiden nojalla ulostuksen viheriäisyys oli muka selitettävissä ja vaaraton. Henrikiä ihmetytti, että Johannes ei ilostunut nähdessään heidän äskeisestä huolimatta juttelevan keskenään Aarnen asioista.
Niillä hyvillä he läksivät lapsenkamarista. Johannes tuli mukaan. Hän huokasi helpoituksesta, kun he olivat tulleet saliin. Ja täällä Henrik löi häntä olalle ja sanoi: No, Johannes, mitä sinulle nyt oikein kuuluu? Johannes huokasi vielä enemmän vapauttavasti ja otti Henrikiä molemmin käsin hartioista. Jaa, jaa, sanoi hän, tässä sitä nyt ollaan.
Suo anteeksi, hyvä mies, minulla on täällä pari tyttötuttavaa, mutta ellet välitä, niin tule vaan sisälle. Huoneessa oli yhä täydellinen hiljaisuus. Miksen minä tulisi. No tule sitten. Tavallisella gentlemanisuudella hän auttoi Henrikiä ripustamaan palttoon naulaan, ja kumarteli hänet edellänsä sisälle. Kaksi hyvinpuettua naista oli asettunut ikkunaan päin seisomaan, selin tulijaan.
Henrik tuli yhä enemmän uteliaaksi Uunon suhteen ja mietti hänen elämäänsä, vaikka he ulkonaisesti olivatkin riitaantuneet. Muistellen Uunon lapsuutta ja heidän leikkejänsä Henrikiä rupesi salaa naurattamaan, että Uuno siinä oli hänelle suutuksissa. Ja saadakseen välin entiselleen Henrik nyt teki hänelle myönnytyksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät